Tuonpuoleiseen menneitä

Kuolemaan suhtaudutaan eri tavalla eri puolilla maailmaa. Sen huomaa hyvin tähän aikaan vuodesta. Siinä missä meillä ollaan hartaita ja juhlavia, on toisella puolen maapalloa hyvinkin erilainen tunnelma. 

 

Día de Muertos – kuolleiden päivä – sulauttaa yhteen vuosisatojen perinteet, kun kuolleiden sielut palaavat vierailemaan elävien valtakunnassa.

 Kuolleiden päivää vietetään marraskuun taitteessa Meksikossa ja Keski-Amerikan maissa sekä osassa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa.

 

31.10. - ”Víspera de Todos los Santos” (kaikkien pyhien päivän aatto): Pyhäinpäivänä meksikolaiset kunnioittavat kuolleita lapsia, joita he kutsuvat nimellä angelitos – pienet enkelit. Haudat koristellaan orkideoilla ja harsokukilla. Lapsensa menettäneet tekevät samettikukista polun, joka johtaa kotiin. 

1.11. - ”Día de los Angelitos” (pienten enkelien päivä): Meksikolaiset uskovat, että taivaan portit avautuvat keskiyöllä, ja kuolleet lapset voivat etsiä tien kotiin kukkapolkua pitkin. Myöhemmin samana päivänä myös aikuisten sielut pääsevät piipahtamaan perheensä kotialttarin eli ofrendan luona. 

2.11. - ”Día de Muertos” (kuolleiden päivä): Juhlallisuudet huipentuvat kuolleiden päivänä. Ennen aamunkoittoa meksikolaiset kokoontuvat hautausmaille, missä lyhdyt ja kynttilät pitävät pahat henget loitolla. Sukulaiset kunnostavat haudat ja viipyvät niiden ääressä, kunnes aurinko nousee ja on aika lähteä kirkkoon. Myöhemmin pahat henget ajetaan pois kulkueilla ja musiikilla.

Päivän viettoon kuuluu kuoleman hyväksyminen ja pilkkaaminen, hautausmailla vierailut ja kotialttarit, joille asetellaan uhrilahjoja vainajille. 

  🧡

 Meksikolaiset juhlat yhdistyvät kristillisen pyhäinpäivän juhlintaan sekä Mesoamerikanalkuperäiskansojen, kuten mayojen ja asteekkien, perinteisiin. Asteekkien ja mayojen taiteessa ja keramiikassa esiintyi myös paljon pääkalloaiheita, kuten nykyajan kuolleiden päivässäkin. Kun espanjalaiset valloittivat asteekkien maat 1500-luvun alussa, asteekkien uskonnolliset perinteet siirrettiin katolisiin pyhimysjuhliin.

Kuolleiden päivää juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten päivää ja uskovien vainajien muistopäivää, joita Suomessa vastaa pyhäinpäivä. Joskus kuolleiden päivää juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensä juhla on kaksipäiväinen (Dias de los Muertos). Tällöin sen viettäminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestää 2. marraskuuta asti. 

 

 

Kuolleiden päivän aikana kuolema hyväksytään ja sitä pilkataan. Näkyvässä osassa juhlinnassa ovat pääkallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen pääkallokarkki. Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttää ofrenda, alttari kuolleille. Elävät syövät juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidän suosikkiruokiaan

 🧡

Rakkaille vainajille pystytetyssä kotialttarissa on pöytä tai muu taso, jolle levitetään puhdas valkoinen pöytäliina. Sille asetetaan ruokaa, juomaa ja tupakkaa uhrilahjaksi. Vaikka vainajien ei uskotakaan pystyvän fyysisesti nauttimaan uhrilahjoja, heidän uskotaan kuitenkin nauttivan niiden olemuksesta. Alttarilla voi olla myös valokuvia vainajista tai pyhimyksistä sekä kukka-asetelma, usein keltaoransseista samettikukista tehty. Kukkien terälehdistä sirotellaan vana johtamaan alttarille. Uhrilahjojen lähellä voidaan polttaa kopaalisuitsukkeita, joiden avulla vainajat löytävät lahjansa. Alttarilla on yleensä puhdistavaa suolaa sekä vettä laseissa. Ruoka ja juomat syödään juhlan lopuksi, kun vainajat ovat ensin saaneet nauttia niistä

Kynttilöiden valaisemat ja kukitetut hautausmaat ovat kuuluisia kauneudestaan 

Joissain paikoissa Meksikossa lapset kiertävät ovilla lausuen runoja tai rukouksia ja pyytäen ruokaa palkkioksi. 

  🧡

Guatemalassa kuolleiden päivään liittyy suurten leijojen lennättäminen. Leijojen avulla vainajat johdatetaan juhliin. Guatemalassa juhliin liittyy erityisen paljon mayavaikutteita, kuten mayankielisiä rituaaleja. 

Muualla Keski- ja Etelä-Amerikassa kuolleiden päivän juhlinta ei ole yhtä riehakasta kuin Meksikossa. Esimerkiksi Brasiliassa siihen kuuluu ainoastaan hautausmaavierailuja 2. marraskuuta. 

Nykyisin kuolleiden päivän yhdysvaltalaisen vastineen Halloweenin perinteet, kuten ”karkki vai kepponen” ja makaaberit naamiaisasut, ovat leviämässä Meksikoon

 

Halloweenia vietetään Suomessa usein samaan aikaan kuin pyhäinpäivää. Halloween tuntuu useiden mielestä
sopivan myös meidän syksyymme. 

Vuonna 2025 virallinen Halloween osuu perjantaille 31.10. 

 

 🧡

Miltä näyttää suomalainen Halloween?    

 

- Pukeudutaan naamiaisasuun.
- Kaiverretaan kurpitsoja ja laitetaan niihin valo.
- Koristellaan koti hämähäkinseiteillä,
kumisin lepakoin ja kynttilöillä.
- Järjestetään juhlia, pelejä ja herkkuja
- Joissain paikoissa käydään
“karkki vai kepponen” -kierroksella
– usein aikuisten kanssa. 

- Hyvän tavan mukaista on koputella vain niille oville,
joissa on Halloween-koristeita.  

 

  

 

 

Pyhäinpäivä on tänä vuonna lauantaina 1.11.2025. Päivän ajankohta vaihtelee vuosittain lokakuun lopun ja marraskuun alun välillä, sillä sitä vietetään aina lauantaina.

 

Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä sytyttämällä kynttilöitä, kukkia tai seppeleitä vainajien haudoille ja muistomerkeille. 

  

Monissa kirkoissa järjestetään pyhäinpäivän messuja ja kynttilähartauksia, joissa muistellaan vuoden aikana kuolleita seurakunnan jäseniä.

Joissakin tapauksissa päivään voi kuulua myös konsertteja, kuten Requiem-konsertteja. 

Päivää vietetään usein rauhallisesti perheen kesken. Päivään kuuluu myös usein rauhallinen, hartaaseen tunnelmaan sopiva illanvietto. 

 

 

  

Monet nauttivat pyhäinpäivänä perinteisiä, pitkään haudutettuja pataruokia ja herkullisia kakkuja. 

Minulla on aina ikävä heitä 

Toiseen ulottuvuuteen menneitä 

Tänään sytytän heille kynttilöitä

katsellen lepattavia liekkejä

miettien kanssaan vietettyjä

kaikkia hyviä hetkiä

hymyillen hellästi

kipeänhaikeille muistoilleni

- Una Reinman 

 

 

 

 

 

 

Pistetäänkö pystyyn omat kekkerit eli kekrit? 

 

 

Kekrillä ei ole alkujaan ollut vakinaista kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan se määräytyi kulloisenakin vuonna maatalon syystoimien loppumisen mukaan. Kekrin aika alkaa mikkelinpäivästä ja jatkuu pyhäinmiestenpäivään, eli se alkaa 29. syyskuuta ja päättyy lauantaihin, joka ajoittuu 31. lokakuuta – 6. marraskuuta. Siihen liittyivät juhliminen, herkuttelu ja taikojen tekeminen satovuoden varmistamiseksi sekä palvelusväen vapaaviikko ja uuden työn etsintä. 

 

  

 

 

Aiemmin samoista aiheista mm:  

 

Muistelupäivä  

Pyhäinpäivä, kekri vai Halloween? 

Halloween & Dia de los Muertos  

Happy Halloween  

Poisnukkuneiden muistelua & sadonkorjuujuhlaa 

Syksy kääntyy hartaasti talveksi  

 

Historia.net

Wikipedia

DOTY  

 

 

 

Kotikaupunkini Lahti 120 vuotta - jotain vanhaa ja paljon uutta

 

Hollolan keskiaikainen Pyhän Marian kivikirkko, joka valmistui vuosina 1495–1510. 

 Hollolan Lahti 

Hollola on ollut asuttua aluetta jo kivikaudella, mikä tekee alueesta erään Suomen vanhimmista tunnetuista asuinpaikoista. Viikinkiaikana se oli merkittävä kaupan keskus ja keskiajalla Hollolan kirkkopitäjä oli nykyistä Päijät-Hämettä suurempi seudun emäpitäjä. Se oli myös rajaseudun merkittävä linnoituspitäjä, joka turvasi asukkaitaan ja muuta Suomea vihollisen ryöstöretkiltä. 

Ensimmäinen asiakirjamaininta Hollolan pitäjään kuuluneesta Lahden kylästä on vuodelta 1445. Hämeen maakirjassa vuodelta 1558 mainitaan Lahden kylässä olleen 24 taloa. 

Vaikka Lahden kylä oli suuren Hollolan pitäjän takamaita ja kooltaan pieni, sen sijainti oli liikenteellisesti merkittävä. Sen kautta kulki jo 1400-luvulla Hämeenlinnasta Viipuriin johtanut  Viipurintie, josta erkani Lahden kohdalla Olavinlinnaan johtanut Suur-Savon Valtatie. 

Kun Hollolan pitäjä vuonna 1672 sai markkinaoikeudet, markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä, ”joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella, Turusta, Viipurista, Helsingistä ja Porvoosta sopivan matkan päässä”. Näin Lahdesta tuli puoleksi vuosisadaksi huomattava markkinapaikka. 

 

Lahden matkustajasatamassa sijaitsee 156 - vuotias Vesijärven vanha rautatieasemarakennus, jossa nykyään on kahvila ja käsityöpuoti. Ensimmäinen veturi kävi asemalla elokuussa 1869, ja asema otettiin virallisesti käyttöön 1.11.1869 Pietarin radan Riihimäki–Lahti-osuuden valmistumisen yhteydessä. 

Rautatietä oli ryhdytty rakentamaan jo vuonna 1863 ja se kulki Salpausselän harjua pitkin Lahden kylän kautta. Ensimmäinen veturi ajoi Lahteen elokuussa 1869, ja seuraavan vuoden alussa vihittiin käyttöön koko Riihimäki–Pietari-rataosuus. 

Rautatien ansiosta kylä alkoi nopeasti kasvaa ja kehittyä. Lahteen alkoi syntyä saha- ja puunjalostusteollisuutta, jonka toimintaa edesauttoi Vääksyn kanavan avautuminen 1871 ja sen kautta saavutettu uittoyhteys Päijänteen vesistöön. Nykyään Vesijärven rannoilla ei kulje enää junia. 

Matkustajasataman laivoja 

 

 Lahden kauppala 

Lahden kauppala perustettiin alunperin Hollolan kunnan keskelle, Lahden kylään. Suomen suurruhtinaskunnan keisari  Aleksanteri II:n käskyllä Lahti sai kauppalan oikeudet 24.5.1878, mutta kuului silti edelleen Hollolan kuntaan. Kauppalaksi muuttuminen tarkoitti sitä, että kaikenlaista kauppaa sai käydä vapaasti.

Samana vuonna Lahden kauppala sai ensimmäisen asemakaavansa, johon edelleenkin perustuu kaupungin nykyinen ydinkeskusta. 

Torin kulmalla sijainneesta Marolan talosta oli syttynyt Lahden kylän palo edellisen vuoden kesäkuussa v 1877, mistä on muistolaatta nykyisellä torilla. Käytännöllisesti katsoen koko Lahden kylä tuhoutui tässä tulipalossa. Toisaalta se seikka helpotti uuden asemakaavan laatimista. 

   

 

Lahden kauppatori joulun aikaan 

 

 Lahden torin nimi oli alunperin Aleksanterin tori ja se valmistui 1880-luvulla. Sen koko oli puolet nykyisestä, 0,65 hehtaaria. Toria kutsuttiin myös Raatihuoneen toriksi ja Raastuvan toriksi. Markkinat siellä järjestettiin joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Aivan kuin nykyäänkin.   

Noin 100 vuotta sitten 1920-luvulla torin nimeksi vaihdettiin Lahden kauppatori. Sen eteläpuolella sijaitsee Lahden pääkatu Aleksanterinkatu, eli kotoisasti Aleksi. 

 

 

 

Lahteen saatiin ensimmäinen kansanopisto 1893. Se toimi alunperin yrittäjä, kapteeni, hovineuvos ja moninkertainen valtiopäivämies August Fellmanin talossa torin laidalla. Omasta opistotalosta kinattiin pitkään, kunnes Lahden kauppala lahjoitti tontin Salpausselän harjulta, niin sanotulta Juhakkalan mäeltä, nyk Harjukadulta. Sinne rakentui 1905 komea linnamainen Lahden kansanopisto. Se palvelikin oppilaitoksena (ja toisinaan mm sotasairaalana) pitkälti yli 100 vuotta. 

Rakennus lakkasi olemasta opinahjo, kun se myytiin vuonna 2017 ja se toimii nykyään majoitus-, kokous- ja tapahtumakeskuksena. 

 

 

 

 125 vuotta vanha kahvila   

Lahden Hämeenkadulla sijaitseva Kahvila Oskari on historiallinen 125-vuotias puurakennus. Tontti on ensimmäisiä vuoden 1878 asemakaavan pohjalta rakennettuja. Rakennukset ja tontti olivat aikoinaan presidentti J. K. Paasikiven isän, kangaskauppias Johan Hellstenin omistuksessa. 

 

 Hevosajuri Karl Brusila osti tontin vuonna 1890 ja rakennutti tontille puisen asuinrakennuksen vuonna 1900 ja ajuritallin 1902. Vuonna 1918 Brusila myi tontin rakennuksineen kelloseppä Oskari Rajaselle.  

Hevostalli on purettu jo pois, mutta itse asuintalo ja pihan puut ovat suojelukohteita. Ehkä myös tuo kuuluisa kello on ja pysyy muistona menneisyydestä. 

 Kaupunki syntyy   

120 vuotta sitten Lahden kauppalasta tuli Lahden kaupunki. 

Keisari Nikolai II vahvisti kaupunginoikeudet 1.11.1905, mutta Venäjän lakkojen ja levottomuuksien vuoksi asia saatiin tiedoksi Suomessa vasta 16.11.1905, joka on ollut Lahden kaupungin perustamispäivä. Nykyään kaupungin syntymäpäivää juhlitaan kuitenkin jo 1. marraskuuta alkaen. Silloin mm Aleksanterinkadun rakastetut jouluvalot syttyvät meitä ilahduttamaan. Tosin niitä nimitetään kai nykyään talvivaloiksi. 

Lahdessa oli pormestari vuodesta 1907 vuoteen 1930, minkä jälkeen kunnallislain muutoksen myötä ryhdyttiin kaupunginjohtajajärjestelmään.  

Lahden kaupungin perustamisen jälkeen Hollola on luovuttanut sille alueita neljä kertaa, vuosina 1916, 1923, 1933 ja 1956. Vuoden 1956 kuntaliitoksessa alueita liitettiin Lahteen myös Nastolasta ja Orimattilasta. Lahden alue laajeni viimeksi 1.1.2016, kun Lahden kaupunki ja Nastolan kunta yhdistyivät.  

Lahti on Suomen 9:nneksi suurin kunta ja lähikuntineen kuudenneksi suurin kaupunkialue ja nuorin Suomen niin sanotuista vanhoista kaupungeista.

Lahti sijaitsee Kymijoen vesistöön kuuluvan Vesijärven etelärannalla. Ensimmäinen Salpausselkä kulkee kaupungin kautta. Porvoonjoen  alkulähteet ovat Salpausselän etelärinteillä, ja joen yläjuoksu kulkee kaupungin eteläosien kautta. Kaupungille on tunnusomaista Salpausselän mäkisyys sekä lukuisat järvet. Vesijärveltä on yhteys Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle, josta vesireitit kanavineen johtavat Keiteleelle ja Kymijoelle saakka. 

 

"Eliel Saarisen suunnittelema, myöhäisjugendia edustava Lahden kaupungintalo valmistui 1912. Rakennuksessa on neljä kerrosta, joista alin pohjakerros on osittain maanpinnan alapuolella ja ylin sisustettu korkean vesikaton sisään ullakolle. Saarinen suunnitteli rakennuksen sisätilat vastaamaan sen ulkoarkkitehtuuria"/Lahti.fi. 

 

Lahden vaakunassa on kuva liekehtivästä junan pyörästä. 

Lahdessa puhutaan hämäläismurteita.

 

 Nykyisin kahvilana toimiva kaunis Asemapäällikön talo on valmistunut vuonna 1912. Se on siis jo kunnioitettavassa 113 vuoden iässä. Talon malli perustuu Valtionrautateiden arkkitehdin vuonna 1906 tekemään suunnitelmaan. Talo on hirttä, ja siinä on lautavuoraus. Arkkitehtuuriltaan se edustaa puujugendia. 

 

Lahden kaunein rakennus 

Lahden kauneimmaksi rakennukseksi on hiljattain äänestetty tämä lohenpunainen Lahden Kartano. Lahden kaupunki ja Visit Lahti järjestivät äänestyksen kaupungin 120-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ja lähes tuhat lahtelaista osallistui siihen verkossa.  

 

Fellmanin kartano, nyk. Lahden kartano ja museo  

 

Vuonna 1866 jo edellä mainittu kapteeni August Fellmanin osti Lahden kylästä vuonna 1866 Kartanon tilan. Vuonna 1898 hän rakennutti tontille alankomaalaistyylinen kartanon, joka sijaitsee Lahden keskustan ja Pikku-Vesijärven välissä. 

Vuonna 1912 kuolleen August Fellmanin perikunta omisti kartanon vuoteen 1919, jolloin sen ostivat maineen J. Ranta-Knuuttila ja E. Sirkkunen. Teollisuusalueiksi sopivat alueet he pitivät itsellään, mutta itse kartanon lähialueineen he myivät 3 900 000 markalla Lahden kaupungille. 

 

 

Kartano on maalattu ja kunnostettu viimeksi talvella 2011–2012. Nykyisin siellä toimii Lahden historiallinen museo. 

- Tällä hetkellä Lahden museossa on esillä näyttely Pieni pala Pariisia.  

 

 

Hakatornit 

 Fellmanin peltoalueen rakentaminen alkoi Paasikivenaukion laidalta, minne nousivat 1947 ja 1953 valmistuneet yhdeksänkerroksiset asuin- ja liikerakennukset Suojalinna ja Pellonkulma. Konserttitalo valmistui 1954.   

Hakatornit muodostavat hallitsevan elementin Hollolankadun ja Paasikivenkadun varrella. Seitsemän väljästi sijoitettua tornitaloa valmistui vuosina 1951-1956. 

Fellmanin kartanon entisille maille on sittemmin rakennettu Lahden ammattikoulu, nykyinen Lahden ammattikorkeakoulu, uimahalli ja urheilutalo. 

Asuinrakennusten, koulujen ja liikenneväylien väliin jäänyt peltoalue rakennettiin Fellmaninpuistoksi 1960-luvun alussa. Ståhlberginkadun, Kallionkadun ja Svinhufvudinkadun rajoittamassa puistossa on runsaasti jaloja lehtipuita. 

 

 

 

 Lahden kauppatorin eteläpuolella sijaitseva Hakkapeliittain kotiinpaluu patsas. 

1900-luvun alkupuoliskolla Lahti tuli tunnetuksi puuseppien ja huonekalutehtaiden kaupunkina. Edelläkävijänä toimi Asko Avonius, joka vuonna 1918 perusti Lahteen Asko-huonekalutehtaan.  

Vuonna 1909 Kalle Helenius perusti kotileipomon, josta sai alkunsa Oululainen-leipomo. Hänen jälkeläisensä perustivat 1950-luvulla kahvilaketju Sinuhen. Lupa käyttää nimeä kysyttiin itseltään Mika Waltarilta. 

Kaupunki kasvoi jälleen voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, kun Karjalasta muutti paljon siirtoväkeä Lahteen. Talvisodan sekä jatkosodan aikana kaupunkiin saapui paljon evakkoja. Kaupunki jatkoi nopeaa kasvua 1960- ja 1970-lukujen suuren maaltamuuton aikoina. Lahden uudet asukkaat olivat kotoisin pääosin maaseudulta Karjalasta ja Savosta. Kaupunginosat, esimerkiksi Mukkula, Saksala, Lotila ja Kittelä ovat saaneet nimensä kaupungissa asuneilta perheiltä ja tilanomistajilta.

Lahti rakensi julkikuvaansa muun muassa talviurheilukaupunkina. Täällä järjestettiin hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1978, jolloin rakennettiin kisakylä Riihelään, ja 1989, jolloin uusi kisakylä nousi Lahden asemantaustaan. Vuonna 2001 ja 2017 järjestettiin jälleen hiihdon maailmanmestaruuskisat. Vuoden 2001 kisakylänä käytetyt asunnot rakennettiin Ankkurin kaupunginosaan, lähelle Vesijärveä.

Lahden ammattikorkeakoulu perustettiin vuonna 1996 ja samana vuonna lähes koko Päijät-Hämeen ammatilliset oppilaitokset yhteen koonnut Päijät-Hämeen koulutuskonserni. Lahden yliopistokampus perustettiin vuonna 2001. Yliopistokampuksella toimivat Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto

Lahdessa on jo pitkään investoitu ympäristönsuojeluun ja sitä edistäviin innovaatioihin. Lahti on valtakunnallisesti tunnettu edistymisestään vesistön-, ympäristön- ja ilmastonsuojelussa. Jätteistä lajitellaan hyötykäyttöön Lahden ja ympäristökuntien yhdessä omistaman Salpakierron alueella valtakunnallisesti korkein osuus. 

 Lahti valittiin kesällä 2019 ensimmäisenä suomalaiskaupunkina Euroopan ympäristöpääkaupungiksi vuoden 2021 ajaksi.

 

Yleisradion entisen Lahden radioaseman kaksi 150-metristä Lahden radiomastoa yhdessä Lahden stadionin hyppyrimäkien kanssa, toimivat Lahden maamerkkeinä. Kahden vuoden päästä 100 - vuotiaat mastot valmistuivat aikoinaan 74 päivässä 26.11.1927. 

 

 

Lahtelaiset pitivät radiomastoja aluksi rumina, aivan kuin pariisilaiset Eiffel torniaan. Tätä nykyä radiomastot ovat suojelukohteita.

 

Jotain vanhaa ja paljon uutta

 

Suurkonsertteja ja muita tilaisuuksia varten rakennettu Sibeliustalo valmistui vuonna 2000 Vesijärven rantaan.  

 

Rakennuskokonaisuus koostuu neljästä osasta: suuresta salista, saneeratusta ja punatiilisestä entisestä puusepäntehtaasta, kongressisiivestä ja suuresta Metsähalli-lämpiöstä. Pääsalin ulkopinta on lasia, joten pääsalin vaaleita puisia seinärakenteita voi katsella myös ulkoa.  Tiilinen osa on vuosina 1907–1908 rakennettu Lahden vanhin säilynyt teollinen rakennus. Alun perin rakennus toimi sulfaattiselluloosatehtaana kapteeni August Fellmanin (yllätys, yllätys)  omistaman Höyrysaha Osakeyhtiön yhteydessä. Useaan otteeseen laajennetussa rakennuksessa ovat toimineet myös lasitehdas, puujauho-, puusepän- ja puutalotehdas. 

 

 

Sibeliustalon sisäänkäynnin tiilinen osuus on jäännös alkuperäisestä rakennuksesta.

Sibeliustalo oli valmistuessaan Suomen suurin puurakennus sataan vuoteen ja se nimettiin puurakentamisen lippulaivaksi.

Sibeliustalon pääsalia on kutsuttu akustiseksi ihmeeksi, joka tarjoaa ikimuistoisen musiikkielämyksen puun ja lasin talossa.  

 

 

 

 Kiitos kapteeni Fellman! 

 

August Fellman nuorena  

Kuten huomaamme, kapteeni, (sillä nimikkeellä häntä siihen aikaan kutsuttiin) hovineuvos, kartanonomistaja, valtiopäivämies, jne, August Abraham Fellman oli monessa mukana. Voi sanoa, että hän on ollut jopa tärkein henkilö Lahden syntyhistoriassa. Lahti on Fellmanin kaupunki. 

Fellman oli naimisissa tupakkatehtailijan tyttären, Ida Klärichin kanssa. Heille syntyi kolme lasta: Aina Augusta (1868), August Lennart (1871) ja Arthur Jacop Andreas (1873). 

Vuonna 1871 Fellman perusti kartanoonsa kansakoulun, niin kutsutun kylän koulun, johon houkuteltiin oppilaita tarjoamalla vanhemmille puolikas tynnyrillinen ruista. Hän oli myös mukana perustamassa Lahden kansanopistoa ja yhteiskoulua.

Fellman oli ensisijaisesti tilanomistaja ja laajensi nopeaan tahtiin tilustensa määrää Lahdessa. 

Hän perusti myös apteekkari K. E. Wahlstedtin kanssa Lahden ensimmäisen olutpanimon Niemeen ja vuonna 1883 hän oli perustamassa Lahden Polttimoa, jonka osuuden hän myi myöhemmin omistautuen 1874 perustamalleen Lahden sahalle, joka sijaitsi Jalkarannantien varrella. 

Vuosina 1877−1878 Fellman osallistui Turkin sotaan huolto-osastossa.  

Vuonna 1881 Fellman osti sahan konkurssipesästä sen laitokset ja kehitti siitä Hämeen suurimman sahan. Vuonna 1907 hän perusti sahan yhteyteen sulfiittiselluloosatehtaan. Fellmanilla oli parhaimmillaan, 1910-luvun taitteessa, palveluksessaan yli 400 henkilöä. 

Fellmanin omistaman Lahden Höyrysaha Osakeyhtiön paikalle on rakennettu Sibeliustalo. 

 

 

 August Fellman vanhempana 

 

August Fellman kuoli 73-vuotiaana keuhkotulehdukseen Helsingissä 2.8.1912. Kuollessaan Fellman jätti perinnöksi neljä kokonaistilaa ja lisäksi osia viidestä eri tilasta. Hänet on haudattu Lahden vanhalle hautausmaalle Radiomäelle.  

 

August Fellmanin hautapaasi, Lahden vanha hautausmaa 25.10.2025

 

Juhlikaamme myös häntä. Ilman August Fellmania Lahti ei olisi tämä nykyisin tuntemamme kaupunki.  

 

 

Niin ikään Fellmanin entisillä tiluksilla sijaitsevat Pik­ku-Ve­si­jär­ven puis­ton ve­siu­rut juh­lis­ta­vat vii­kon ajan 120-vuo­tias­ta Lah­tea.   

Syntymäpäiväviikon tapahtumia 

 

Lahti esillä pääkirjastossa 28.–29.10.

Lahti nousee esiin musiikin ja runouden kautta. Tiirismaan Puhaltajat esiintyy syksyisellä ohjelmallaan tiistaina 28. lokakuuta, ja seuraavana iltana, keskiviikkona 29. lokakuuta, järjestettävässä Lahtelaisessa runoillassa kuullaan sekä nykyisiä että entisiä lahtelaisia runoilijoita. 

 

Lahden tarina -animaation yleisönäytökset 30.10.

Lahden tarinaan pohjautuvaa animaatiota esitetään Kino Iiriksessä torstaina 30. lokakuuta klo 14–18. Suomen- ja englanninkielisiä esityksiä nähdään vuorotellen nonstoppina. Esityksiin on vapaa pääsy. Animaatio julkaistaan kaupungin verkkosivuilla perjantaina 31. lokakuuta. 

 

Lahden syntymäpäiväjuhlat Kaupungintalonpuistossa 31.10.

Lahden syntymäpäiviä juhlistetaan Kaupungintalonpuistossa kaikille avoimella tapahtumalla perjantaina 31.10. klo 10-22. Luvassa on ohjelmaa koko perheelle aamusta iltaan. Lisäksi kuullaan kaupunginjohtaja Niko Kyynäräisen puhe ja Vuoden lahtelaisen julkistus. Entiset kaupunginjohtajat muistelevat Lahden-vuosiaan ja 1200 ensimmäiselle on tarjolla kakkukahvit. Ilta huipentuu Konsta Hietasen keikkaan. Lisätiedot ja ohjelma: lahti.fi/120. 

 

Aleksin talvivalot syttyvät

Tarina talvisesta hiihtoretkestä on ilahduttanut lahtelaisia vuodesta 1983. 

Valot syttyvät klo 17. 

 

Avoimet ovet kaupungintalolla 31.10.

Tervetuloa tutustumaan historialliseen taloon. Kaupungintalon avoimia ovia vietetään klo 10–15. Sisäänkäynti tapahtuu pääovista. Tarkemmat tiedot talokierroksista päivitetään juhlavuoden sivulle. 

 

Maksuton sisäänpääsy Lahden museoihin 31.10.

Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva, Historiallinen museo, Hiihtomuseo ja Radio- ja tv-museo Mastola tarjoavat vapaan pääsyn syntymäpäivän kunniaksi. 

 

Vesiurkuesitykset 27.10.–2.11.

Pikku-Vesijärven puistossa nautitaan tunnelmallisista vesiurkunäytöksistä joka ilta 27.10.–2.11. klo 19. Lisäksi Juhlaviikonloppuna 1.–2.11. nähdään iltanäytökset klo 21. 

 

Nuorisokeskus Saima 6 30.10.–1.11.

Nuorisokeskus Saima 6:ssa nähdään kauhuteatteriesitys Hoidon tarpeessa – Sairaanhoidon hirveä historia. Lisäksi esillä on valokuvanäyttely Nuorisopalveluiden vuosikymmenet – mikä on muuttunut ja mikä ei? Näyttely on avoinna 18. joulukuuta asti. 

 

Lahen Hohto -valo- ja taidetapahtuma 27.10.–2.11

Valon ja taiteen tapahtuma Hohto tuo nähtäville erilaisia visuaalisia ja interaktiivisia taide- ja valoteoksia sekä tapahtumia ja esityksiä. Tapahtuman järjestää Lahti City ry. Lisätiedot osoitteessa: Lahden Hohto.

 

 

 

 

 

Jälkisanat  

Lapsuuteni - siis sen lapsuuden, jonka voin muistaa, asuin uusioperheessä Hollolassa, maaseudun rauhassa. Kun meiltä mentiin kaupunkiin, se tarkoitti tietenkin Lahtea. Salpausselän kisojen päättäjäisilotulitus osui lapsena usein syntymäpäiväkseni, ja isäpuoli ajoi meidät autolla Kärpäsenmäelle ihailemaan ilotulitusta. Ei siksi että se oli syntymäpäiväni, vaan siksi että se oli komeaa ilotulitusta. 

Aikuisena olen asunut molemmissa paikoissa; niin Hollolassa kuin Lahdessakin, sekä niiden naapurikunnissa ja -kaupungeissa ja välillä hiukan kauempanakin. Ja taas asun Lahdessa. Tässä kaupungissa on oma viehätyksensä. Osittain varmasti siksi, että se on tuttu jo lapsuudestani. Mun kaupunkini. Ikinä en sano sitä laheksi. Ihan sielua väntää moinen. Eihän kaupungin nimi ole mikään Lahe. Se on Lahti. Vesijärven lahdelma. Hollolan Lahti, niin kuin vanhat sanoivat kun olin lapsi. 

- Una Reinman  

 

 

 

 Kiitokset upeista kuvista Lari Weck 

 

 

 

Tietolähteinä: 

 

  Lahden historiallinen museo

/RKY 

Lahti.fi  

Hollola.fi 

 /Hollola pähkinänkuoressa

Wikipedia  

Omalähiö  

Ceni.com 

 

   

Sekä Lahden oma sanomalehti 

 

 

 111 - vuotias Sanomalehti Etelä-Suomen Sanomat perustettiin vuonna 1914. Lehden edeltäjiä olivat vuonna 1900 perustettu Lahden Lehti ja sen seuraaja Lahden Sanomat, joka vuoden 1914 alusta yhdistettiin Uusmaalaisen kanssa Etelä-Suomen Sanomiksi.