Se viimeinen kesäkuukausi

 

 

Elokuu. 

Tämän vuoden viimeinen kesäkuukausi. Ulkona tuntuukin jo toisina päivinä ihan syksylle ja se on himpskatin surullista... Mie en tahtoisi! 

Minusta syksy on aina niin kamalan surullista aikaa, kun kaikki kaunis ja ihana puutarhasta ja luonnosta kuolee pois... 

Äläkä tule sanomaan, että se ois rikkaus kun on monta vuodenaikaa. Minä tahdon pysyvän kesän ja sillä siisti. Piste.

Tai ei vielä pistettä, ehkä pysyvä kevätkin olisi ihastuttava!

Tänään on myös elokuun uusikuu. Mää ja sää voimme istuttaa yhä kaikkea ihanaa huomisesta alkaen sisälle tai pihalle: hedelmäpuita, muita puita, pensaita, perennoja yms, yms, ajalla 5.8. - 18.8... 

- Ja siirtää kasveja,

ottaa pistokkaita ja jopa

kylvää vielä mm syksyyn hyvin

mausteisilla väreillään sopivia

oransseja kehäkukkien siemeniä,

ehtivät kyllä...

Kuvissa liljojani jotka tuuli kaateli pitkin poikin pikku puutarhaamme ja jotka piti sitten laittaa kylpyhuoneeseen kun ne tuoksuivat niin voimakkaalle.

Tämä on toinen kesä ikinä, kun olen ollut allerginen siitepölylle, heinille, jne... 

Kesälle?

Eih! En saa olla kesälle allerginen! Kestän sen niiskutuksen ja jos en niin otan vähän pieniä sinisiä pillereitä joita antihistamiineiksikin sanotaan.

Tuoksuille ja hajuille olen ollut jo aiemminkin herkkä. Ja allerginen. Eikä astmakaan tykkää...

Esimerkiksi miesten partavedet ja dödöt... OMG... 

 

 

 

 

 

 

Huomenna, 5.8. Salme heittelee niitä
kylmiä kiviä - joista aina Jaakkoa syytetään - kaikkiin vesistöihin. 

Huomisesta päivästä alkaa myös jo syyskesä,
eli loppukesä, mutta kesää tämä on silti vielä...