Lettuja pitää paistella hellyydellä ja ajan kanssa. Hymyillen. Hyräillen ja hyvällä tuulella.
Niiden paistajalla ei saa olla kiire. Letut eivät saa olla värittömän vaaleita ja raakoja, munakkaan näköisiä, koska silloin niistä saa vain itsensä kipeäksi, jos jauhot eivät ole ehtineet paistaessa kypsyä. Joissain kuvissa olen nähnyt laittoman vaaleita ja raakoja lettuja! Oikein vatsaa kivistää jo ajatella miten niistä tulee kipeäksi. Oli todella vaikeaa löytää kuvapalvelun kuvistakaan kunnolla paistettuja lettuja! Suurin osa oli vaillinaisesti paistettu...
Letut eivät saa olla myöskään liian paksuja.
Äiti paistoi letut aina herkullisen
pitsireunaisiksi...
Jotkut kutsuvat näitä räiskäleiksi, jotkut crepeiksi, lätyiksi, plätyiksi mansikanmollukkahillon kanssa, jotkut joksikin muuksi. Lohtuherkuilla on monta nimeä. Meillä näitä ihanuuksia kutsutaan aina letuiksi. Se on sellainen lempeä hellittelynimi.
Tänään on myös muun muassa
♡♡
Mikä ihana syy paistella
vaikkapa lettukakku
makoisilla täytteillä!
♡♡
Maailmalla vietetään tähän aikaan vuodesta myös
Kynttilänpäivää, #CandlemasDay ja siitä olen kirjoittanut esim tuolla.
Suomessa päivä on vasta ylihuomenna, 4.2.2024
"Kynttilänpäivän perinteinen paikka on ollut 2. helmikuuta, 40 päivää joulun jälkeen. Nykyään päivä on Suomessa liukuva ja sitä vietetään 2.2.–8.2. välille sijoittuvana sunnuntaina.
Kynttilänpäivän taustalla on keskiaikainen tapa vihkiä helmikuun toisena päivänä kaikki vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Tapa on katolilaisilla yhä osittain käytössä, vaikka virallisesti siitä luovuttiin liturgiauudistuksen yhteydessä vuonna 1969." /Päivyri.fi
♡
