Migreeni on päänsärkykohtauksia aiheuttava sairaus, joka johtuu useimmiten ulkoisten tekijöiden aiheuttamasta reaktiivisesta häiriöstä aivorungossa.
Migreeni alkaa usein kouluiässä, ja sen oireet tavallisesti helpottuvat iän myötä. Osalla oireet helpottuvat jo nuorena aikuisena.
Suurella osalla migreeni on kuitenkin hyvänlaatuinen ohimenevä ilmiö, joka saattaa aiheuttaa vain muutaman päänsärkykohtauksen elämän aikana eikä vaivaa sen enempää.
Vain harvoin migreeni kroonistuu, ja pitkäaikainenkin migreenivaiva saadaan loppumaan yhdistämällä tehokkaita hoitomuotoja.
Kohtauslääke
kannattaa mieluummin ottaa heti kohtauksen alussa riittävän isona
annoksena kuin käyttää pieniä annoksia toistuvasti säryn jatkuessa.
Kohtaus- eli kipulääkkeitä voi myös yhdistellä.
Migreenin
estolääkkeitä on käytössä lukuisia erilaisia, ja niitä suositellaan, jos
migreenikohtauksia ilmaantuu vähintään kerran viikossa.
Migreeniä esiintyy noin 10 %:lla aikuisista, naisilla kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä.
Varsinkin aurallinen migreeni voi periytyä suvussa, mutta toisaalta migreeni on niin yleinen, että sitä voi esiintyä etenkin saman perheen naisilla muutenkin.
Naisilla migreeni ilmenee usein kuukautisten yhteydessä. Kuukautismigreenistä on erillinen artikkeli. Jos päänsäryt jatkuvat pidempään, naisilla ne yleensä helpottuvat raskauden aikana ja tavallisesti loppuvat vaihdevuosien jälkeen.
Lasten päänsärystä ja Nuorten päänsärystä ja migreenistä on omat artikkelinsa.
jotka vaihtelevat ihmisestä toiseen.
Kohtauksia voivat laukaista esimerkiksi
- Kirkas auringonvalo ja
valon määrän lisääntyminen esimerkiksi keväisin
- Alkoholinkäyttö
- Huonosti nukuttu yö
- Liian pitkät ruokailuvälit
- Huono näkö
(esimerkiksi sopimattomat silmälasit)
- Purentavirheet
Kohtausta edeltävät noin päivää ennen usein tyypillisinä toistuvat oireet, kuten haukottelu, makeanhimo, väsymys ja mielialan muutokset.
Osalla migreenikohtauksista kärsivistä (15 %:lla) esiintyy ennen päänsärkyä esioire eli aura. Auraoire kestää normaalisti noin 5–60 minuuttia. Useimmiten se on näköhäiriö: näkökenttään ilmaantuu sahalaitamainen, laajeneva kirkas kuvio (voi näyttää rakeiselta tai pikselöidyltä kuvalta) tai harmaa tai kirkas alue, joka aiheuttaa näkökenttäpuutoksen.
Esioireena voi esiintyä myös puheen tuoton häiriö, toispuolista puutumista tai harvinaisissa tapauksissa toispuolinen halvausoire.
Migreenikohtaus voi toisinaan ilmaantua pelkkänä auraoireenakin ilman sitä seuraavaa päänsärkyä.
Useimmiten päänsärky alkaa kuitenkin suoraan ilman esioireita. Pääkipu on sykkivää, toispuolista ja kovaa tai kohtalaista, ja siihen liittyy pahoinvointia ja oksentelua sekä valo- ja hajuherkkyyttä. Särkyvaihe kestää tunneista jopa muutamaan vuorokauteen.
Mukana voi olla myös yleisiä tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston häiriöitä, kuten ihon kalpeutta ja ripulia.
Migreenitaipumusta ei voida ehkäistä. Aikaisemmilla elintavoilla ei tiedetä olevan yhteyttä myöhempään taipumukseen saada migreenikohtauksia.
Kohtausten ilmaantumista voidaan vähentää kiinnittämällä huomiota niitä laukaiseviin tekijöihin (ks. yllä).
Mikäli kyseessä on aurallinen migreeni, tupakointi on lopetettava ja yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä on vältettävä, sillä nämä lisäävät aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa. /Terveyskirjasto
Joka vuosi syyskuun 12. vietetään
European Migraine Day of Action
#euroopanmigreenipäivä
