Migreenin vaikutus henkilön elämänlaatuun on samaa suuruusluokkaa kuin sydäninfarktin eli suurempi kuin muiden muassa masennuksen, reuman ja diabeteksen.
Migreeni on neurologinen sairaus, jolle ovat tyypillisiä kohtalaiset tai voimakkaat päänsärkykohtaukset. Päänsärky on tyypillisesti toispuoleista. Migreenitila on monioireinen ja -vaiheinen sairausprosessi, jossa päänsäryn voimakkuus ei välttämättä kerro sairauden aiheuttamaa haittaa, vaan sen muut oireet voivat olla haitallisilta vaikutukseltaan suurempia. Migreenisairauksien kirjossa on useita toisistaan oireiltaan poikkeavia migreenitiloja, ja kahden eri henkilön migreeniin laatu voivat poiketa toisistaan huomattavasti.
Migreenikohtaukseen voi liittyä haukottelua, ärtyvyyttä, ruokahalun muutoksia, kipua, pahoinvointia, oksentamista tai unihäiriöitä. Myös sekavuutta ja muita psyykkisen häiriön kaltaisia tai epilepsian kaltaisia oireita esiintyy.
Migreenitilan aikana henkilö on tavanomaisesti aistiherkkä valolle, äänille ja hajuille ja liikkuminen kohtauksen aikana pahentaa kipua. Migreenikohtaus voi vaihdella laukaisevien tekijöiden, sisältämiensä vaiheiden, vaiheiden sisältämien oireiden ja oireiden keston suhteen kohtauksen aikanakin erittäin monimuotoisesti.
Migreenin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta on olemassa viitteitä siitä, että migreeni johtuisi verenkiertoa säätelevien sileiden lihasten toimintahäiriöistä.
Migreeni on yksi vanhimpia ihmiskunnan tuntemista sairauksista. Ensimmäinen tiedossa olevan kuvauksen migreenistä on tehnyt Hippokrates vuonna 400 eaa. Noin vuonna 200 jaa. aleksandrialainen lääkäri Aretaios kuvasi migreenityyppisen päänsäryn nimeten sen hemikraniaksi.
1700-luvulla lontoolainen lääkäri John Forhergill kuvasi joitakin näköhäiriöitä kutsuen niitä "linnoitusmaiseksi kirjoksi" ja epäili, että hänen oman migreeninsä syy olisi suklaa.
Nykyaikainen migreenitutkimus alkoi 1900-luvun puolivälin tienoilla. Triptaanit ovat tulleet käyttöön migreenin hoidossa 1990-luvulla.
Migreenipotilaista 50 prosenttia ilmoittaa migreenin haitanneen heidän työuransa etenemistä. Työpaikoilla esiintyy yleisesti migreeniä laukaisevia tekijöitä kuten stressi, kemikaalit, voimakkaat hajut, melu, kirkkaat valot, liikkuminen, tietokoneen näyttö ja valppautta vaativa koneiden valvontatyö.
Migreenikohtaus voi olla vaarallinen työympäristössä, koska voi aiheutua virheitä ja virhearvioita sekä vaaratilanteita, kun ympäristön havainnointi heikkenee näköaistin toiminnan häiriöiden vuoksi tai toimintakyky vähenee liikkeiden hallinnan heikettyä tai kun potilas ei pysty puheensa häiriöiden vuoksi antamaan selkeitä ohjeita tai tekemään monimutkaisia päätöksiä.
Pitkittyneen migreenin vuoksi henkilö on työkyvytön vielä seuraavanakin päivänä.
Suurimmalla osalla migreenipotilaista migreenitila provosoituu kerran kuukaudessa ja 15 prosentilla vähintään kahdesti kuukaudessa. Pieni määrä henkilöistä, joilla on migreenialttius, sairastaa migreenikohtauksen yli 8 kertaa kuukaudessa.
Migreenin hoitotasapainon saavuttamisen kannalta, eli henkilön parasta mahdollista elämänlaatua mahdollisimman vähin hoidosta aiheutuvin haitoin, on tärkeää sen eli haitta-asteen selvittäminen.
Migreenin haitta-aste voidaan selvittää ns. MIDAS (migraine disability assessment, "migreenihaitan arviointi") -haastattelulla, jossa pisteytetään henkilölle kolmen kuukauden aikana migreenistä aiheutunut haitta työssä, kotona ja vapaa-ajalla. MIDAS-kyselyssä lasketaan yhteen päivät, joissa on migreenin vuoksi menetetty toimintakyky kokonaan tai yli 50-prosenttisesti, päänsärkypäivät ja kivun voimakkuus kipuasteikolla 1-10 viimeisen kolmen kuukauden aikana. Hoidon tarpeen arvioidaan kokonaispistemäärän mukaan seuraavasti:
0-5 pistettä: hoidon tarve vähäinen tai hoitoa ei tarvita,
6-10 pistettä: lääkehoito tilannekohtaista,
11-20 pistettä: toimintakyvyn alenema on suuri, ja tarvitaan pikainen lääkärin suorittama hoitokartoitus ja
pisteet yli 20: toimintakyvyn aleneminen on erittäin suuri ja tarvitaan lääkärin suorittama hoitokartoitus ja nopea hoidon aloitus.
MIDAS-haastattelu on luotettavuudeltaan diagnoosin apuvälineenä kohtauspäivyriä eli niin sanottua migreenipäiväkirjaa vastaava.
Migreenikohtauksen haitta-aste vaihtelee suuresti: Vähäisimmillään migreeni voi oirehtia hetkellisenä näön sumenemisena ja vakavammillaan lähes täydellisenä työ- ja toimintakyvyn menetyksenä edellyttäen hoitoa vuodepotilaana.
Usein toistuva migreeni, jossa kohtaukset seuraavat toisiaan, voi alentaa merkittävästi henkilön sosiaalista selviytymistä.
Migreeni puhkeaa yleensä murrosiässä, vaikka se voi alkaa myös varhaislapsuudessa. Migreeni on usein koko elämän ajan kestävä pitkäaikaissairaus, jota sitä sairastavan tulisi tuntea hyvin, jotta kohtauksia voitaisiin ehkäistä ja hoitaa mahdollisimman tehokkaasti.
Migreeni on hyvin yleinen sairaus ja sille on tunnusomaista esiintyvyys lähisukulaisissa. Migreenialttiuden periytymiselle altistaa suuri joukko eri kromosomeissa sijaitsevia geenejä, 75 prosentilla on joku migreeniä sairastava omainen ja 75 prosenttia migreenipotilaista on naisia.
Mitään erityistä päänsärky- tai migreenipersoonallisuutta ei ole, ja taipumus on riippumatonta työsuhteesta, rodusta, sosiaaliluokasta, koulutustasosta tai tupakanpoltosta. Älykkyysosamäärällä ja migreenitaipumuksella ei ole riippuvuutta toisistaan, samoin kuin ei myöskään neuroottisilla sairauksilla ja migreenillä, vaikkakin tavallisesti vaikeaoireista migreeniä sairastavat henkilöt voivat masentua tai ahdistua sairautensa vuoksi.
Migreenillä on usein yhteys matkapahoinvointiin. Migreeniin taipuvaiset henkilöt ovat muita herkempiä saamaan jäätelöä syödessä kitalaen kylmentymisestä aiheutuvan voimakkaan sekunnin kestoisen kivun, jäätelöpäänsäryn.
Keskimääräisesti noin 10 prosenttia väestöstä sairastaa migreeniä, ja sitä esiintyy kaiken ikäisillä ihmisillä, myös lapsilla. Migreeniä esiintyy pääasiassa 25-50-vuotiailla; se on yleisimmillään 30–40-vuotiaista jopa 20 prosentilla.
Aurallisen migreenin osuus migreeneistä on noin 10 prosenttia ja aurattoman migreenin noin 80 prosenttia.
Lapsuusiän migreenin esiintyvyys on pojilla tyttöjä suurempi, oftalmopleginen eli silmähermon toimintaan liittyvä migreeni on yleisintä nuorilla pojilla ja basilaarinen eli aivorunkoperäinen migreeni nuorilla tytöillä.
Kuukautisiin liittyvä migreeni on varsin yleistä, arviot vaihtelevat 20-70 prosenttiin naispuolisista migreenipotilaista. Kuukautisiin liittyvä migreeni voi olla menstruaalinen eli kuukautisten aikainen tai premenstruaalinen eli ennen kuukautisia esiintyvä, joka alkaa 2-7 päivää ennen kuukautisia.
Naisilla migreeni voi lieventyä menopaussissa. Myöskään yleensä kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana ei esiinny migreeniä.
Raskaus helpottaa kuukautisiin liittyvää migreeniä 80 prosentissa tapauksissa, mutta se voi myös pahentaa oireita. Estrogeenitason laskeminen aiheuttaa tavallisesti migreenikohtauksen 4-6 päivää synnytyksen jälkeen.
HUOM:
Ehkäisypillereiden käyttö voi pahentaa migreenin oireita tai laukaista hengenvaarallisen migreenikohtauksen, joskin erittäin harvoin. /WP-
