Lahti by night

 

Kävimme syyskuun ensimmäisen päivän iltana katsomassa 

saisimmeko auringonlaskukuvia Lahden Ruoriniemestä, 

Vesijärven rannalta.

 

 Vähitellen ilta alkoi hämärtymään 

ja taivaalle suli kultaa. 

Pilvet uivat kultaisessa hetkessään. 

Naismeloja lähti liikkeelle lähirannasta. 

Muutama muu kuvaaja otti kuvia vain tuosta 

auringosta, sen ollessa vielä suuri, 

ennen kuin se hyppäsi metsän taakse. 

Kuvaajat olivat tyytyväisiä kuviinsa 

ja lähtivät pois. 

Minusta taivaan näytelmä nyt vasta 

alkaakin... 

Me kuvailimme niemessä vielä jonkin tovin kunnes 

vilkutimme pilvilinnulle ja päätimme vaihtaa 

kuvauspaikan Lahden satamaan. 

 

 

 Sataman suunnasta Ruoriniemi on kuin 

hotellialue Vesijärven rannassa. 

Olemme aina olleetkin sitä mieltä että 

haisevan hiivatehtaan paikalle 

sopisi juurikin

kylpylähotelli! 

Hiivatehdas saisi mennä 

muualle haisemaan. =) 

Sen rakennuksia voisi 

hyväksikäyttää komean 

kylpylän rakentamisessa. 

 

 

Meloja lähestyi myös satamaa... 

Hänellä olikin kaunis taivas 

melontaretkellään. 

 

 Ruoriniemi alkaa tummua. 

Kun asuimme tuolla suunnalla, 

rakastin tällaisia iltaruskoja. 

 

 

Minulla oli ihan ikävä 

näitä kultaisia hetkiä. 

 

Siinä katsellessamme parvi hanhia 

lensi veden yllä kohti rantaa. 

 

 

 Ne melkein juoksivat 

lopun matkaa veden päällä. 

 

 

 Siihen ne sitten jäivät rupattelemaan 

ja järveltä saapuvaa laivaa odottamaan. 

 

 

 Suomenneito sieltä saapui satamaan 

ja kuulimme sen kuulutuksen jossa toivottiin 

matkustajat tervetulleiksi pian takaisin. 

 

 

Myös saunalautta rantautui 

sataman suuntaan. 

 

 

Yksinäinen sorsa piti kovaa pärpätystä 

rannalla. Tuntui että se esitti uhmakkaita 

haasteita koko luomakunnalle. 

Meillekin? Kaipa niin. 

 

Kävelimme sataman aallonmurtajalla ja 

napsimme sibbeladosta, eikä kun 

Sibeliustalosta kuvia järven puolelta. 

Iltarusko kultasi sen kaikki sadat

järvenpuoleiset ikkunalasit 

kultaisiksi... 

Kukahan muuten pesee kaikki

nuo ikkunat? Onneksi en minä. 

Se on minusta tylsä työ! =D 

 

Puolikas kuutakin köllötteli taivaalla. 

Se selkeästi seurasi auringon matkaa 

kohti länttä, maapallon toisen puoliskon 

aamun avausta katsomaan. 

 

 

Meille saapui jo yö. 

Tämä nuoripari oli juhlatuulella. 

 

 

Joku muukin oli ollut juhlistamassa 

kai syyskuun alkua? 

 

 

Satamassa oli Tivoli. 

Se tulee aina Lahteen liian aikaisin 

keväällä kun on vielä kylmä,  ja 

liian myöhään syksyllä kun tarvitsee 

jo miltei toppatakkeja... 

Niin nytkin. 

Tosi kylmä tuuli kävi järveltä. 

Todellakaan ei tehnyt mieli 

mennä tivoliin... =)  

 

 

 

Tivolin kurpitsavaunuja... 

 

Poislähtiessä Sibeliustalon seinässä 

oli mielenkiintoinen heijastus 

Tivolin maailmanpyörästä. 

 

Kotimatkalla halla peitteli peltoja hyytävään

halaukseensa. En saanut siitä hyvää kuvaa 

koska Hanin mielestä ei ollut paikkaa johon 

auton olisi voinut pysäyttää. 

Semmoinen Lahti by night -reissu.