Toiset kovasti innostuvat syksystä.
Sanovat hirveästi siitä tykkäävänsä.
Minä en tiedä mitä ajattelisin.
Miten voi tykätä siitä että kaikki
kaunis kuolee ja katoaa pihamaalta.
Syksy haisee pilaantuneilta sieniltä...
ja niistähän minä en myöskään pidä.
Viimeiset kukkatervehdykset olen
kantanut sekä sisälle maljakoihin
että maljakoista pois, takaisin pihan
perälle...
Tosi masentavan alakuloista.
Kesä alkaa niin auttamattomasti olla
ohitse. Hymähdyttää uutisten "Intiaanikesä"
-ilmoitukset näille syyskuun loppupäiville.
Mikä ihmeen intiaani? Mikä kesä? Syksy nyt on.
Ihan tavallinen, suomalainen syksy, jossa
on sekä lämpimiä että kylmiä jaksoja.
Intiaanit paleltuisivat täällä.
Niin minäkin.
Olen kaivanut jo toppatakin esille
ja käynyt se päälläni asioilla.
Kysyvät miten talvella sitten
tarkenen.
No sepä se,
- kun en tarkene.
Kaikki mitä olit ajatellut tehdä,
kaikki mitä olit päättänyt nähdä,
ja kaikki mitä halusit kokea
tänä kesänä
on nyt vähän myöhäistä.
Tää on niin syksyä.
Minua ei saa ilahtumaan
syksystä edes punaiset ja
keltaiset puunlehdetkään...
Tai no, ehkä vähäsen.
Mutta kun nekin
tippuvat pian pois
- joten se siitä.
Mikään ei pysy ennallaan.
Kaikki muuttuu tai katoaa...
Aikaa ei voi pysäyttää
vaikka haluaisi.
Vaikka kuinka viisarien
kulkua estelisi,
vaikka niiden reunoissa
painona roikkuisi...
Pitää tyytyä tähän
kylmään ja ikävään.
Neuloa villapaitoja.
Ihteänsä sitten raapia.
Houkutella pikkujutuista hymyjä...
Tää on vain elämää...
10 kommenttia:
Höh...nyt en yhtään sinua ymmärrä....syksy ON vaan niin ihanaa aikaa..:))
Minä olen sellainen "jokaisen vuodenajan" ihminen, sillä kutakin vuodenaikaa eläessä, huomaan sen loppupuolella odottavani seuraavaa. Kevät on ehkä se kaikkien mieluisin aika itselleni - se aika kun kaikki herää eloon, alkavat kukoistamaan. Mutta kevään loppupuolella odotan kesää. Kesän loppupuolella taas huomaan alkavani odottamaan syksyä. Ja syksyn loppupuolella, siellä pimeässä ja synkässä loka-marraskuussa, alan odottamaan talvea. Ja lienee saomattakin selvää, että talvella alan odottamaan kovasti kevättä! :D
Syksy on mulle sellaista eräänlaista "uudistumisen aikaa". Silloin tulee aina mieleen, että voisi alkaa harrastamaan sitä tai tätä, voisi aloittaa jotain uutta. Se innostus on jotain aivan ainutlaatuista juurikin näin syksyllä. Ja sitten ne värit. VÄRIT. Kiertelen luonnossa silmät sydämiksi muovautuneena, huokaillen sitä värien tanssia ympärilläni. Rakastan! En siis vain TYKKÄÄ, RAKASTAN! ;D
Voi että, vähän ankealta vaikutti, mutta syksy on tätäkin. Joskus syyskuu on tosi kaunis kuulas ja lämmin, tänä vuonna on ollut vähän erilainen, eilen on kyllä taas lämmin ihana aurinko päivä, istuin kalliolla, enkä ehtinyt kuvata heinäsirkkaa, en neitoperhosta jotka lämmittelivät siinä kanssasi. Mutta siitä viis, nautimme kesän viime lämmöstä kaikki. Neulominen vaikuttaa kotoisalta ♥
Unohtui sanoa, että kuvasi olivat silmää hivelevän kauniita, vähän ehkä ristiriidassa tekstin kanssa:)
Awww! Pienellä provosoinnilla sain aikaan aivan ihanasti kommentteja!!! Jee!
Kiitos. On syksy kaunistakin, kokeilin vaan kepillä jäätä. :)
Lisää tällaisia kommentteja niin tää kirjoittaja on ylen onnellinen!
Vastailen jokaiselle erikseen jakkas ehdin!!!
Mutta kesä on minulle rakkaampi ja kevät. Meitä kun on niin moneksi. =)
=) Ihana kommentti! =) Kiitos tästä!
Meitä on todellakin niin moneksi. =)
Jossain päin Suomea ei ole kunnollista syysruskaa. On vain tummuneita lehtiä jotka sitten tuuli repii pois... Eli väreistä saavat nauttia vain harvat ja valitut.
Olet onnekas jos teilläpäin on ruskaa.
Ei minua haittaa sade. =)
JOillekin se on painajainen. =D
Kiitos. =)
Noh, olikin tarkoitus kaikin tavoin havannoida kahtiajakautuneita ajatuksia, syksystä. =)
Oli tosi kivaa että näin moni kommentoi! =)
Kullakin on kuitenkin omat ajatuksensa tästä vuodenajastakin. Niin kuin pitääkin. =)
PS: Olen 10 vuotta sitten tässä blogissani kirjoittanut mm näin:
"...aiheena oli
kursiivinen melankolia.
Syksy on mielestäni tällaista aikaa.
Toisaalta mielet ovat apeat kun kesä päättyy.
Sataa, kaikki kaunis katoaa...
Toisaalta syksy on uuden talven enne.
Viesti jostain tulevasta.
Luonto vetäytyy lepoon kukoistaakseen
jälleen ensi keväänä ja kesänä.
Syksy on siis tulevaisuutta.
Melankoliaa ei tarvittaisi.
Mutta minkäs luonnolleen mahtaa..."
=)
Lähetä kommentti