Talventörröttäjät ovat oikeita lintujen ystäviä.
Ne on miltei kaikki jo tyhjennetty siemenistä.
Pelkät tyhjät tarjottimet jäljellä.
Välillä on pelkkiä harmaan sävyjä.
Varmasti ainakin viisikymmentä...
Jokin väri ei suostu häviämään massaan
harmaanakaan päivänä,
niin kuin nuo valamonruusujen vihreydet.
Pihan rakas hopeapaju.
Se heittelee tuulella oksia alas.
Karsii itse huonot osiot itsestään
niin ettei meidän tarvi kuin ihailla sitä.
Tässä hopeapaju halailee pihakoivua.
Hopeapaju, hopeapuu, on varsin koristeellinen.
Eikö vaan?
Sen oksat tuollai kiemurtaa...
Pihlajan marjojen rippeitä.
Ihme että niitä on yhtään
kun sellainen suuri rastasparvi niitä kävi
kähveltämässä harakoiden kanssa.
Terttuseljakin on aivan tyjennetty
kaikista marjoista.
Sen marjoilla herkuttelivat
sekä varpuset että harakat.
Selja on valmiina jo keväiselle aamulle,
jolloin se voi haukotella silmunsa auki.
Seljan viimeinen marja.
Pakastettuna.
Pajunkissatkin jo kurkistelevat oksistaan.
Lähimetsän puissa oli hauskoja hahmoja
eräänä sunnuntaina.
Risusydämiä, haamuja ja muumeja... =)
Takapihan kuuset lumisateessa.
Nämä ihanaiset hieman nappaavat
länsituulta itseensä ja
suojaavat taloa.
Oravanpesäkin oli tuolla
mutta tuulella se tipahti...