Kuusi ja sen kaverit

Meillä on kolme vihreää joulupuuta.

Voi että, ajattele mikä ihana tuoksu niistä saapui kun ne kaikki oli tuotu sisälle, ja istutettu vesipyttyihinsä.

Ah, kuin pala Maman pikkuista 

taikametsää.

Tämä on niistä suurin ja somistaa olohuonetta.

Sen koristeena on kaikenlaista valkoista.

Valkoiset nallet maalasin aiemmin pahvieläimistä 

ja alunperin niiden piti suunnitelmani mukaan olla

meidän joulujuhlapöydässä paikkamerkkeinä, jokaiselle omansa...

Mutta suunnitelmat muuttuivat eikä niitä

näin ollen tarvita paikkamerkkeinä joten ripustinkin nallet kuusenkoristeiksi.

Tässä keskikokoinen kuusipuu,

somistaa yläkerran portaiden tasannetta.  

Koska tämä pitäjä on tunnettu hevosistaan,

piti minukin muutama hevonen

hankkia taloa somistamaan.

Sellaista oikeaa en sentään... 

Meillä ei taitaisi olla tilaa 
edes ponille. =) 

Tässä on pienin kuusemme, ja se

nököttää olohuoneessa kaapin päällä

jossa vaihtuu kausikoriste säännöllisen

epäsäännöllisesti. Sen nosti Hani maasta 
Maman luvalla juurineen, ja se on siksi 
altakasteluruukussa. Tarkoitus on saada 
sekin pysyttelemään hengissä kevääseen ja 
istuttaa keväällä se jonnekin pihalle, niin kuin 
jo kolmena vuonna on tehty.  

Yleensä nimittäin kuuset 
alkavat kasvamaan sisätiloissa. 

Kuusi jatkaa sitten hetken nikottelun jälkeen 
elämäänsä pihallamme. Jee. =)

Esillä on kaikenlaisia uusia ja vanhoja

muistoja. Kaapin yläpuolella seinällä

sijaitsevassa, tämän talon nurkista

löytyneessä renginkaapissa

on askartelutarvikkeitani.

Renginkaapinoven kranssi on tehty kukkapenkin

helminukkajäkkärästä, erään blogiystävän vinkistä.  

Matkaikoni on seurakunnan kirpputorilta. 

Ai niin, onhan tämä laiha neljäskin
pieni joulupuu olemassa. 

Se kurkottelee keittiössä sinne tänne. 

Terassilla on vielä yksi ihan pieni näre,
joka odottelee talvea.