26.7.2014
Karkkilakko?
Labels:
Arkea,
Niitä näitä,
Pikkutalossa,
Slowlife
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

4 kommenttia:
Hmmm...lakkoa taisi edeltään oikein karkki mussutus..:)
No eipä ole köyhällä runoilijalla ollut koskaan vielä niin paljoa rahaa että oisin raaskinut kaikkiin yhtaikaa ostaa namuja. :) mutta nyt siis ei ole mtn yhdessäkään. Suklaakin sulaisi helteessä. <3
Kaunis kuva!
T. sini :-)
Kiitos Sini. :)
Keittiönäkymää...
Lähetä kommentti