15.6.2012
Sinivalkoista
Labels:
Juhannus,
Kesä,
Kukkia,
Vierailla pihoilla
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kaikki eivät tykkää lupiineista, kun kuulemma valtaavat tilaa muilta luonnossa. Mutta minä tykkään niistä silti. Kauniita otoksia! <3
Hei Muuttolintunen. =)
Juuh, nämä eivät ole meidän pihassa, mutta ne voi nähdä pihaltamme. =)
Nyt juuri ne ovatkin kauneimmillaan...
Pohjoisessa Suomessa ne eivät kai ole vielä kunnolla edes kukassa?
Minäkin pidän lupiineista, varsinkin tylsän moottoritien rampeilla ja pientareilla ne ovat ihan kauniita. Pitävät vielä pitkien juuriensa ansiosta mullat ja hiekat paikoillaan.
Ymmärrän sen, että niitä eivät kaikki halua pihaansa. Mutta olen onnellinen siitä, että vihdoin ainakin oma kuntani on ymmärtänyt tienvarsien niittyjen tärkeyden perhosille ja muille hyönteisille. Tienvarsien annetaan täyttyä lupiineista, koiranputkista ja muista ihanista luonnonkukista. Tuntuu, että jossain ei ymmärretä tienvarsien antavan myös linnuille pesimäpaikkoja, jonka vuoksi pitäisi odottaa ennen kuin tienreunat niitetään.
Ihania kuvia. Kiitos niistä♥
Itse tykkään lupiineista. Kauniita ovat ja niitä on meillä vaasissakin päivänkakkaroiden seurana.
Kiitos
Unelma
Marita
Jarna
Lähetä kommentti