Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
11 kommenttia:
runo puhuttelee .
jännästi keksitty nuo kivet
Niin kaunista ja lämmintä taas, pehmeää kovassa, pehmeää kovassa maailmassa...
Ajatuskiviä :)
Melkein voisin haukata!
Kiitos Pappilan mummo ;)
mie katselin ensin oikeita kivikuviani mutta nuo puhuttelivat minua. Juttelevat ne muutenkin tuolta olohuoneen kaapin päältä... =)
Kiitos Inkivääri =)
Kova alusta mutta sanat pehmentävät tunnelmaa. =)
Ari =)
Aivan. Sellaisia taskuun sopivia... =)
Kiirepakolainen =D
Voi ei elä toki! Kivikovia ovat! Vaikka näyttävät jotenkin tässä kuvassani ihan saippualta...
Hmmm... mikä idea saippuaksi! =)
Niin Sinunlaisesi, Unamainen seita, kivet ja sanat, hyvä pehmeänoloinen yhdistelmä.
Upea runo - ja hienot kivet muistuttamassa niistä tärkeimmistä.
Kivet muistuttavat. Kaunis runo.
Ehkäpä niistä voisikin loihtia ulos toiveet, taskussa pyöritellessä. Kaunis runo, lentävät haveet, jalat maassa.
Niin ihanan Unamaista ja herkkää. Tuo runokin oli niin koskettava. :)♥
Voi kiitoksia
*niijaa*
Johnille,
Demetriukselle,
Arleenalle,
Kaari kolmoselle
ja Tarjuskalle <3
Mie vaan pikaisesti kuvalle keksin kuvatekstin. =)
Lähetä kommentti