Viikkoon on mahtunut monenlaista.
Huippuhetkiä on ollut päästä ulos syömään
Hanin kanssa, kun esimerkiksi
Manhattan steak house kutsui meitä luokseen herkuttelemaan.
Pihvitalo on nimensä veroinen. Sinä päivänä ei tarvinut
mitään muuta ruokaa. =)
Moisen tuhlauksen vastapainoksi piipahdimme
Patinaan, josta sai kerätä kankaita, kenkiä ja astioita
muovikassillisen kahdella eurolla.
Hurahdin oikeisiin korkkareihin, jollaisia miulla ei ole
koskaan ennen ollutkaan. =)
Miltein käyttämättömiin ja tosi korkeisiin... =)
-Salaisena toiveena tietenkin, että joskus pääsisi
jonnekin jossa sellaisia kenkiä tarvittaisiin... =)
Mutta hinta ei siis ollut päätä huippaava.
Löysin myös herkkää kangasta vaikkapa huiviin.
Lopun muovipussista täytin mukeilla, lautasilla ja
juomalaseilla ja selitin kotona Nunnukalle, että onhan
mun alettava keräämään hänelle ja Miihkalille jo
astioita ja muuta tavaraa, kun, jos te...
Mutta Nunnukka ei halunnut kuulla vaan tokaisi:
-Joo, joo! Mä muutan pois vuoden päästä!
Enhän mie nyt niin sitä tarkoittanut. Meinasin
että ajoissa kannattaa kerätä taloustavaroita.
Ettei tuu yllätyksenä, kuin esikoisen muutto.
Hänelläkin onneksi oli jotain jo valmiina.
Sitä mie nytkin tarkoitin. Valmistautumista.
En tarkoittanut hoputtaa...
-Tosin paria päivää myöhemmin tyttö itse
etsi talousastioiden kuvia kuvastosta ja
mietti ääneen, jotta mitähän hän sitten
tarvitsisi omaan kotiinsa... =P
Yhtenä päivänä etsin t-paitakankaita
lähikangaskaupasta ja näin siellä erään
julkimo-näyttelijänaisen ostamassa verhoja. =)
Ihan sivusilmällä näytti yhtä kauniilta
kuin tv-sarjassa. =)
Olin olevinani, kuin en huomaisikaan.
On takuulla rasittavaa kun ihmiset
ängeksivät lähelle ja pyytelevät nimmareita
tai ruikuttavat päästä julkimoiden kanssa
samaan valokuvaan tms, tms... =D
Voi, rauha julkimoille arjessaan suotakoon.
Ja taas eräänä muuna päivänä kävimme Hanin kera
ABC:llä kahvilla ja kassa tilttasi juur kohdallamme.
Olen aina silloin ihan varma, että epäonni seuraa
minua ja se on just mun karmani, joka tilttasi koneen.
Mutta kahvi oli hyvää. ABC:llä se vaihtuu niin usein.
Jonkin verran miunkin vatsa kahvia vielä sietää.
Kannattaakin katsoa, missä juo kahvinsa...
* Ei sun kannata
juoda kahvia
Mäkkärillä jossa kahvinjuoja on vähemmistöä...
Käytihin me muuallakin Hanin kustantamana syömässä
ja on se aina juhlaa, kun saa istua valmiiseen pöytään.
Nyt arki taas alkakoon.
Ei saa totuttautua
liian hellään hoivaan.
* Sävel Maj Karman Ukkosta mukaillen... =)
6 kommenttia:
Yhteen aikaan (silloin kun pankissa vielä itse käytiin) minun sähkölataukseni lamautti aina pankin koneen. Luulin jo oikeesti, että lapsena saamani sähköisku säteilee vieläkin. En tiedä, mikä oli. Pyykkiä en vieläkään mielelläni silitä, koska aina ritisee ja napsuu minun ja silitysraudan välillä. Eikä raudan vaihtaminenkaan siihen auta. Tietokoneet ei kestä kuin pari vuotta.
Sähköiskusta siis johtuu tämä luova hulluus.
Ihanaa kun olet päässyt "ulos".
Leijonainen =)
Onhan kuulema sellaista kuin sähköallergia...
Tuo ystäväni Nina voisi kertoa siitä enempi.
Ja juu;
Oli ihanaa armaan kanssa elää kuin normaali immeinen...
Erakko unohtaa pelkonsa
kun on turvallinen käsivarsi vierellä. =)
Viikkoosi on siis mahtunut ylellisyyttäkin, se on aina ihanaa!
Ja totta on, että Mäkkärillä kahvi on aika usein pahaa, juon siellä silloin tällöin kun käyn lasten kanssa syömässä jäätelöt tms. Saan perhekortilla ilmaiseksi kahvin, mutta silti...Saisihan se usein tuoreempaa olla..
Minäkin olen täällä nähnyt tällä viikola useita julkimoita kaupungilla ja puistossa ruusuja ihailemassa.. Sinä et kertonut nimeä.. Mut minä näin mm. Satu Silvoa pariin otteeseen tällä viikolla.
Mukavaa lauantaita! Minä teen tänään mansikkatortun/kakun lapsille ja vieraille!
Sooloilija =)
Oli, oli! Tosi huippua. =)
Samalla tavoin miekin olen oman kahvini Mäkkärillä saanut. =)
En kerro nimeä.
Hän saa rauhassa toistekin käydä kangasostoksillaan. =)
Miun pitäisi mennä kotiin siivoamaan tavarat paikoilleen
kun ne eilisen uusintamyrkytyksen jäljiltä ovat keskellä lattioita.
http://hallatar.blogspot.com/2008/07/tnn-saamme-myrkytyksen.html
Mie väsään sitten muille salaattia ja makaroonilaatikkoa ja itselleni riisiä ja jauhelihaa
ja ehkä jälkkäriksi omenapain.
-Gluteenittomista jauhoista
ni saan itekkin. =)))
Siullekin ihanaa lauantaita.
Kiva mies tuo Hani, kun hän vie sinua viihtyisiin paikkoihin. :)
Tuollaisia Patinoita saisi olla enemmänkin. Ihmiset voisivat viedä sinne nurkistaan kaiken itselleen turhan, ja joku antaisi niille sitten uuden kodin. :)
Ja hyvä idea tosiaankin ruveta keräämään lapsille kapioita hyvissä ajoin. Muistan, kuinka nuorena haaveilin omasta kodista ja siitä, millaiseksi sisustaisin sen. Esikoisella on oma koti, mutta kuopus ilmoitti, että kun hän lähtee opiskelemaan, hän aikoo jatkaa asumistaan täällä kotona. Katsotaan nyt, kuinka kauan hän on tätä mieltä. B)
Celia =)
Onneksi meillä ruokamaku on suurinpiirtein samanmoinen.
Useimmiten kyllä teemme itse ruuan.
Tuo Patinan tarjous oli harvinainen sattuma...
Ja totta kai lapsilleen pitää kerätä jotain omaa pesää varten.
Eikö kaikki tee niin? =)
Minullakin on Mamin antamia tavaroita...
Vasarankin vaan otin kotoa lähtiessäni ja se sama vasara miulla on yhä.
En oo vielä palauttanut. =)
Tosin meillä oli enemmänkin niitä
koska isäpuoli oli rakennusmestari...
Lähetä kommentti