Tahtoi nuorikko linnan ja ruusuja
ne lupas hälle ylkä uljas
Mutta varat linnasta kesken jäi
Iski rahoihin inflaatio karvas
Talon kivisen sai mies ja tornin
yhden vaan aikaan, aika kornin
Siitä harmistui vaimo tuo
ei kehdannut palata äidin luo
Helli heleitä ruusupenkkejään
niitä hoivasi salaa kuin lapsiaan
Omia ainokaisiaan
Nukkui nuorikko tornissa yksinään
näki aamuruskot ja päivät
kuinka toiset kulkivat kiireissään
ruusut hänen penkeistään
ohi kulkeissaan pois veivät
Ruusunsakin menettäneenä
sanoi hyvästit vaimo pettyneenä
Nuorikko liiton kesken jätti
leningit matka-arkkuun mätti
Hän kauas kotiinsa palasi
piikkien repimät sormensa salasi
Lopun ikäänsä ruusuja ja
miehiäkin inhosi
U.R.
Minuuttiruno Runotorstain haasteaiheeseen.
PS:
Tornilla ja fiktioporinalla
ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa... ;D
Ja nyt jatkamaan kesken jäänyttä siivoamista. =)
.
22 kommenttia:
Uskomatonta? Minuutissako? tai ainakin melkein. Wau!
Minua kyllä hymyilyttää, vaikka surullinen tapushan tuo, mutta ei voi mitään, kun siinä oli niin herkullisia kohtia: "...leningit matka-arkkuun mätti..." ja "... piikkien repimät sormensa salasi..."
Minä pyörrän pyhät sanani, ettei riimirunossa voi olla muka sanottavaa. Hei, näitä haluan lisää. Onneksi runotorstait taas alkoi, niin varmaan tuleekin.
Hieno runo - siehän olet varsinainen runoniekka:)
Kiits Leijonainen & Inkivääri! =)
Tuo oli ihan vaan hassutus! =)
Kuvan tornista mieleen juolahtanut...
Mutta ei Runotorstaissa saakaan
otsa rypyssä runoja väsätä. ;D
Eihän?
Oikeasti olen aina ihaillut tuota tornia. =)
Tämä on ihan runon helinää. - Olet nopea ja taitava runon taitaja!
Sisko =)
Kiitos. =)
Mutta tää oli vaan sellai hassutus... =)
Haa...aika hauska, mä tykkään tuosta ylkä-sanasta.
Vaikka en oo kommentoinukaan niin oon kyllä seurannut näitä postauksiasi...On ollu ihania kuvia, ne kukat varsinkin.
Jotenkin ollut kesäplääh, joka näyttää muuttuvan syksypläähksi :) Jotain appelsiinia ehkä pitäis syyä :)
Kiits Teija =)
Kun torni oli vanhanaikainen
piti tarinaankin saada ripaus vanhanaikaisuutta. =)
Voi siun pläähhiäsi. =(
Kokeile sitä appelsiinia?
Jospa se antaisi tarmoa. =)
Minuutit näemmä avartaa :)
Sitähän on sanonta, että syvissä vesissä ne parhaat kalat ui. Kaikkea se kiire aikaansaakin. Tää on kuin kuvan oikea satutorni. Tarina kuin satu, leikkisästi runoillen. Tykkään kovasti.
Kiits John =)
Vaikka loppu olikin noin ankea? =)
Inhoon miekin siivoomista ja silti...
John =)
...siivoat?
Siivoamisessa näkee kättensä jäljen heti.
Meinaatko
että tarinan nainen kuitennii
sitten jossain vaiheessa lämpeni ruusuille.
-Ja miehille. =)
Siis kuiteskin nätti loppu :)
John
=D
Juuri niin, pitihän siitä yhdestä prinssistä eroon päästä, kapineesi matkalaukkuun säästä. Mutta toinen prinssi tulee kuin tuo JOHN, joka uskottelee siivoavansa. Ainakin hän nimittää vaimoaan "rakkaakseen". Hyvä merkki luulisin. Pidä linnasi, suodata prinssit, hyvä tulee!
Ihana Utua ! =D
Jospa tarinan nainen tyytyi puiseen pikkumökkiin?
Ei enää kaihonnutkaan linnaa?
Haa...täällähän on ollu utu vauhdissa ja ihan oikeassakin. Kun olen mielestäni siivonnut ni aikas usein rakkaani on just tuota mieltä tai ainakin löytää heti lisää siivottavaa. Aurinkolasit prinssisuodattimella. Ens kesän hittituote :)
Unelmien ja arjen kohtaaminen - arjen tappioksi.
John
Voih...
Naiset joskus on... =)
Mutta tiedän mie joitakin hirmu
siivousintoisia miehiäkin. =))))
Tuima
Joskus niin käy.
Joskus ihastumme unelmaan
ja arki onkin sitten vaikeaa.
Torniutuminen sulkee muut ulkopuolelle... vaikka torni on kyllä hiano :) ja sanat.
Kiits kohtelias Isopeikko. =))))
Juuri äskenkin ajeltiin ohi tuon linnatornin. =)
Gaa, surullista!
Sivusta =)
Olikos? =)
Lähetä kommentti