Puutarhakutsuilla ja ratsun selässä

.















Näin taas aivan sekalaisia unia, joista en edes muista kaikkia.
Yhdessä unessa olin Miihkalin autokyydissä, takapenkillä.
(Eihän pojalla ole edes ajokorttia.)
Jostain syystä toinen armaista kaupunkimme Radiomastoista oli järven rannassa, tuettuna järein vaijerein rantapenkereelle seisoskelemaan kuin Eiffel-torni, eikä se unessa tuntunut lainkaan kummalliselta.
(Tämä kohta tuli varmaan muistini syövereistä uneeni tv-dokkarista, jossa kerrottiin valtavan riippusillan rakentamisesta Kiinassa.
Ja oikeasti Radiomastot seisoskelevat kahdestaan kaupungin korkeimmalla mäen nyppylällä, joka käsittääkseni on osa kuuluisaa Salpausselän harjua. )
Miihkali pysäköi auton jonnekin minne sen sai tungettua, sillä tienoo oli täynnä parkkeerattuja autoja, koska oli mukamas jonkinlaiset yleisurheilukisat tms... =)

Yhtäkkiä olenkin sitten jossain puutarhakutsuilla vaalea mekko päälläni, sukkahousut jalassani.
(Oikeasti, sukkahousujen olemassaolon tiedostaa, jos ei niitä muuten juuri käytä. Joo, joo. Jopa unessa! =) )
Minulla on päässäni juhlava lierihattu, jota pitelen välillä tuulenpuuskassa. Yhtäkkiä saan jostain piikkipensaasta tms ilkeän ja kipeän pitkän naarmun nilkkaani.
Sukkahousut menevät rikki ja alkavat vereentyä ja kävelen nilkkaani pidellen ja irvistellen. Papupatana puliseva naislauma kehottaa minua hakemaan laastaria naapuritalosta, ja viittoilevat ja osoittelevat taloa. Ja kohta seisonkin ihan kuumissani ja hämilläni Paavo Lipposen tasakatoisen omakotitalon ovella! =) (Älkää kysykö. En edes tiedä millaisessa talossa Paavo Lipponen asuu!!! =) ) Unessa vaan jostain tiesin...

Joku nainen avasi oven kun soittelin kelloa ja selitin asiani.
Nainen nyökkäili ja touhotti jotakin ruuasta ja veti auki kulkiessaan kylpyhuoneen oven jossa olisi laastaria kaapissa ja jatkoi matkaansa kuin Liisa Ihmemaan kiireinen jänis. =)
Matkalla kylpyhuoneeseen näin itse isännän selän olohuoneesta jossa hän mutisi jotakin television ollessa auki.
Olin yksin kookkaassa kylpyhuoneessa ja ihmettelin, eikö siellä ollutkaan prameaa vaan ihan tavallista. =)
Pyykkejä roikkui kuivumassa ja vihreäksi maalatulta pelliltä vaikuttavalla seinällä oli naulakkorivi, jossa oli aivan pappani lippalakin näköinen lakki roikkumassa! =)
Mutta mie tunsin pahan ja ummehtuneen hajun kylpyhuoneessa ja mietin surullisena että ou nou, hekin asuvat hometalossa!
Löysin sen laastarin peilikaapista jossa ei ollut juuri muuta kuin ne laastarit sievästi paketissaan. Otin pois kengät ja sukkahousut ja teippasin nilkkani ja samalla mietin, kuinka sen sanoisin Paavolle, että heilläkin on hometalo...
-Ja tässä kohtaa heräsin. Tyyny oli pahasti.

Nukahdin uudelleen ja olinkin ratsastamassa mieheksi naamioituneena jossain 1700-1800 luvun sodassa. Minulla oli ruskea ratsu, ja vasemmalta puolelta meni kovempaa vauhtia ohi valkoinen ratsu ratsastajineen, ja jotenkin tiesin, että siinä meni Napoleon!!! =D
Hänen rinnallaan laukkasi muitakin ratsuja sotilaineen ja yhdellä oli repaleinen lippu tangossa, eteenpäin sojossa mukanaan ratsastaessaan.
Kiitin hyvää onneani, etteivät he pysäyttäneet minua ja kovensin vauhtia että pysyisin heidän joukossaan, mukamas turvassa.
(Enkä oo oikeasti koskaan ratsastanut, joten miten sain sen hevosen laukkaamaan lujempaa? Luonnonlahjakkuus? =)
No, unessa kaikki on mahdollista...)
Kaikkialla näkyi savuavia raunioita ja yhtäkkiä olenkin jalkaisin katselemassa asfaltoitua nykyslummia, jossa joukko rääsyläisiä lämmittelee käsiään ruostuneiden, liekehtivien tynnyreiden päällä. Mietin siinä unessa, että onneksi Napoleon sentäs lopetti katumellakat!
-Ja heräsin taas... Huh! =)


Mitä lie unientutkija näistä sanoisi? =)
Johtuisivatko eilisestä migreenipäivästä moiset uniryöpyt?
Näen usein painajaisia tai sitten hassuja seikkailu-unia.


Maisemat muuten, ovat täynnä voikukan hahtuvia.
Ihan oikeasti.
Niitä hahtuvia sanottiin lapsena voikukan laskuvarjoiksi.
Omatkin lapseni leikkivät pieninä, että se siemen on
pienenpieni laskuvarjohyppääjä ja se hahtuva on laskuvarjo... =)


.