
.
Muistojen kuvien arkistosta
löytyy vanha ystävä.
Tuota marakattia
on yhä kovasti ikävä...
,
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
4 kommenttia:
Kissat herättävät aina suuria tunteita! Kaunis, ihan aristokraattisen näköinen kissa! Samaa pitkäkarvaista tyyliä kuin omassa kissassani, mutta häntä on tuuheampi.. Itsekin ikävöin edellistä kissaani, joka kuoli 12 vuotta sitten. Nykyinen kissani on 7-vuotias.
Kiits Sooloilija =)
Mie olen ehdottomasti enemmän kissa- kuin koiraihminen. =)
Tosin jotkut koiratkin ovat vieneet
sydämeni.
Niin kuin meillä kotikotona olleet dalmatiankoirat
ja kultainen noutaja, Bella...
Ja yks Mandi-koira... =)
Mutta tuo oli mun rakas Karvinen.
Puoliverinen...
Minullakin oli kerran dalmatialainen, mutta se kuoli nuorena. Se oli iloinen luonne, hyvin inhimillinen.
Minäkin olen silti enemmän kissaihminen, vaikka tosiaankin jotkut koirayksilöt ovat kolahtaneet myös.
Mutta nykyään olen aivan liian laiska eli mukavuudenhaluinen koiraihmiseksi. Kissa köllöttää silloin kun minäkin. Valvoo ja nukkuu kanssani samaan tahtiin..
Sooloilija
Ja kun kissat ovat niin fiksuja.
Ei niitä tarvitse viedä pisupaikalle yms... =)))))
Lähetä kommentti