
Kuulin tänään ystävältäni tärkeän viisauden
joka meni suurin piirtein näin:
"Sinun on opittava rakastamaan itseäsi.
Vasta sitten muut voivat rakastaa sinua."
Näin se on, viisas ystäväni.
Minä yritän...
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
6 kommenttia:
Näin se just menee, siinä onkin opettelemista loppu elämäksi itsekullakin.
Savisuti
Miekin lupasin opetella tuota taitoa.
Olen sen kadottanut vuosia sitten...
Voi miten viehko talvikuva! Omia otoksia? Siitä tulee mieleen puhtaus..
Ystävän ajatuskin on miettimisen arvoinen.
Ellinoora
Juu. Kiitos. =)
Viime talvena otettu kuva.
Tänä vuonna ei ole noin paljoa lunta vielä.
Samaa tuomipuuta olen kesäaikaankin kuvannut. =)
Ja ystävän neuvo oli hyvin viisas...
totta
Hannelen paratiisi
=)
Se jäi takaraivolle. =)
Lähetä kommentti