Miihkalin mustavalkokuva
Nyt kun perhosetkin sitten purevat, on kesä muuttunut vaaralliseksi ajaksi! =)
Onneksi meillä Suomessa ei ole sentäs skorpioneja...
Käärmeitäkin olen onneksi nähnyt vain kerran, bussipysäkin kohdalla auton alle jääneen ja kuolleen. Elävää käärmettä varmasti pelkäisin sydän kurkussa takoen. Mua purevat (aina enemmän kuin muita) kaikki hyttyset, paarmat, mäkärät, ja jopa ampparit pistelevät vähintään kerran kesässä. Vai onko ne mehiläisiä? Jopa kärpäset joskus purevat. Mummo sanoi, että tietää sadetta, kun kärpänen puree...
Maatalon lapsena tuohon kolhu-listaan saattoi kesä-aikaan lisätä muutamaan ruosteiseen naulaan astumisen, polvissa ja kyynerpäissä asfaltti-ihottumaa jätskinhakumatkalla polkupyörällä ojaan ajaessa, nirhaumia käsissä, kissanraapaisuja (jopa silmäluomissa!) ja tikkuja ihossa, koiranpuremia, nokkostenpolttamia, ruusunpiikkejä, puunrunkojen nirhaumia puissa kiipeilystä, samoin piikkilankoihin osumisia lehmäaitojen ylittelystä, kun piti hakea niittykukkia... Jalkapöydälläni seisoi kerran aikuinen sika, ja porsas on purrut mua sormesta, samoin hiiret... =) Olin kai tyttöpuolinen vaahteramäen eemeli. Puu-ukkoja en kyllä osaa veistää. Varmaan leikkaisin puukolla sormeeni. Ainiin. Olenhan leikannutkin!
Ja puita pilkkoessa iskenyt kirveellä peukalooni... =)
Ilkeintä oli, kun uimarannalla kävelin vedessä rikkonaiseen kirkkaaseen pullonkaulaan, joka sivalsi melkeen yhden varpaan irti. Ihmettelin vedessä seisoessani, miten kummassa rantavesi värjäytyy ympärilläni punaiseksi?
Vasta jalkaani liikuttaessani huomasin kirpaisun varpaissa.
-Eihän ne kesät olleet lapsena yhtään niin vaarallisia kuin nyt!
Mua ei sentäs tunnettu sairaalassa ihan nimeltä, niinkuin Nunnukka pahimmillaan tunnettiin lapsena. =)
Tytöstä on polvi pahentunut. =)
Pojastahan se parantuu? Pojat ovat meillä säästyneet vähemmillä kolhuilla. Yleensä asia ei liene lapsiperheissä näinpäin? ;)
.
