.
Uni
Se raivostuttavasti pakoilee
ympärilläni haamuilee
Muut se herkistelee
mukaansa houkuttelee
Joka puolella
kuuluu rauhaisa tuhina
Minä valvon vain
unihiekkakeot luomissain
En kelpaa
unellekaan
haavemaahan mukaan
Vaikka kuinka yritän
luomet kiinni pakotan
Odotan
unen saapuvan
Vaan jälleen se kiusaa
ja kauas katoaa
mukanansa kuljettaa
perhettäni nukkuvaa
una reinman
Kuva
6 kommenttia:
Olikohan tuo katkelma meidän kuopuksen ajatuksenkulusta, kun tahtoo aamuöisin vain valvoa :) Äidille kyllä uni maittaisi :)
Heips Aamukahvi =)
Teillä on asiat NIIN päin?
Välillä ei uni sitten millään tule, raivostuttavaa. Toivottavasti univelat voidaan maksaa jälkikäteen takaisin...se helpottaa. :)
Tarjuska
Ei se tosiaan välillä uni saavu vaikka miten laskee lampaita.
Se nukahtamishetki on se kaikkein vaikein hetki,
kun kaikenmaailman ajatukset alkavat kiertää kehää.
Ja kohta onkin jo aamuyö...
Piti aamulla jo kommentoida, mutta oli kiire lääkärissä käymään ennen töitä, enkä ehtinyt. Komiaita kuvia. Pidän etenkin tuosta rantamaisemasta. Tänään katselin kuinka valtavasti luonto on alkanut vihannoida hetkessä, kun on hieman vettä sadellut. On se ihme aine.
Silmälasit on kyökissä, enkä erota juuri kirjoitusta. Kokeilen huomenissa uudelleen.
Hyv´yötä. =)
Huomenia Myy! =)
On. Se on aina ihana ihmetyksen aihe, kuinka luonto jaksaa herätä talven jälkeen.
Lähetä kommentti