13.10.2009

Onnea kuvataikurille!

...







Onnea tänään keskimmäiselle poikaselleni.
Kuvassa vaahteranlehdetkin taputtavat. =)

Keskimmäinen opiskelijapoikaseni toivoi synttärilahjakseen, jotta saisi viime viikonloppuna kotireissullaan makkarasoppaa, kun ei ollut sellaista pitkään aikaan syönyt. =) Ihana Murunen. Ei ollunna kallis toive toteuttaa. Laitoin 10 litran kattilaan melkein täyden annoksen soppaa. Siitä kyllä unohtui pippuri, mutta yrttejä oli senkin edestä. Olihan kapeassa pöydässämme synttärikakkuakin. Hiukan etukäteen. Oli ihana hetki kun kaikki kolme Murustani sekä Nuppunenkin kokoontuivat luokseni lauantaina. Tuli turvallinen olo kun he istuivat siinä käsivarsieni kosketusetäisyydellä tuttuina ja hymyilevinä. Mie olin onnellinen.




Kaikille Muruilleni:

Paistakoon lapseni siulle tänään
syysmyrskystä huolimatta
hymyilevä aurinko



-Una Reinman-


...

8 kommenttia:

  1. Onnittelut myös minulta. Herttainen lahjatoive. Niin ne mamman ruoat vaan lapsille jäävät mieleen. Kukas sen parempaa makkarakeittoa tekisi, kuin oma äiti.

    Blogissani on sinulle tunnustus ja haaste. :)

    VastaaPoista
  2. Makkarasoppa on hyvää, nam! Onnen murusia!

    VastaaPoista
  3. "Tuli turvallinen olo kun he istuivat siinä käsivarsieni kosketusetäisyydellä tuttuina ja hymyilevinä"

    Kaunista!
    Ja koko kirjoitus muutenkin!

    VastaaPoista
  4. Parhaita onnenhetkiä on ne, kun on koko perhe koossa:)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa - olet saanut lapsesi kotivierailulle!

    Ja kunnon makkarasoppaa ei voita mikään!

    Mukavia hetkiä tästäkin eteenpäin :) :)

    VastaaPoista
  6. Niin ihanan herkät nuo taputtavat lehdet...
    samoin hetkesi perheesi parissa...

    VastaaPoista
  7. Aikuistenkin täytyy välillä saada ladata hellyysakkua...

    VastaaPoista
  8. Tarjuska


    Eikös vaan ollutkin. =)

    Seuraavalla kyläreissulla saa sitten kalakeittoa. =)

    Kiitos, kävin kurkkimassa haasteen ja vastailinkin jne, en vaan oloe saanut kommentoitua omaan blogiini.
    Nyt istun Hanin koneen ääressä. Tämä toimii, kun oma tilttailee.





    Rita

    -Sitä saatan isekin syödä, ja varmaan siksi se poikakin sitä toivoi.
    Saa äitikin samaa ruokaa. =)

    Nuo niun kaikki Muruseni ovat onnenmurusia. =)
    Ja muutama muukin ihminen on sellainen. =)))





    Kiitos Kerttu. =)

    Mun aarteitani. <3

    Kun tytärkin muutti pois kotoa hän luki blogiani ja sanoi miettineensä että nyt kirjoitukseni ovat vain kukkia ja haikeita runoja, ettei minulla ole enää mitään asiaa, kun he muuttivat pois...
    Niin se hiukan on...

    Maailma muuttuu.
    Onneksi he eivät ole kuitenkaan kaukana. =)





    Inkivääri =)

    Kyllä. Noin se on. =)))







    Kiitos Hanna =)

    Oli ihan harvinaista herkkua. =)






    Hanne =)

    Oikeasti ne taputtivat. =)
    Sillai hiljaa.
    Lempeästi.








    Kyllä vaan MM =)

    KAikkien.
    Joka ikisen.
    Kaikenikäisten. =)

    Ja taas luen Salli-ystävän lähettämää tervehdystä siitä, miten meidän täytyykin kerätä ympärillemme niitä asioita mistä tulemme onnellisiksi.


    *halaus*

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥