Tähtisillalta Tähtihoviin
Ruskapuut vilahtelevat
keltaisina
leimahduksina
Lokakuinen harmaa usva
ei helli kulkijoita
-Una Reinman-
3.10.2009
****************
Runo 2:
Saattomatkalla
Aurinkousvaa tiellä
Syksyn toinen pakkasaamu
Mustissa vaatteissamme
Puskemme usvamuurista
kohti idän auringonnousua
Sinä vierelläni totisena
Surullisempana kuin minä
Takapenkillä
valkoisia ruusuja
Hänelle jolla ei ole enää kiire
-Una Reinman-
3.10.2009
Valokuva- ja Runotorstain tämän kertaisena aiheena
olivat haastesanat: Tie ulos.
Olin 3.10.2009 kirjoittanut autossa muistivihkooni nämä sanaset.
Kuva on saman päivän illallta, kotimatkalta.
...
15 kommenttia:
Sinulla oli tie tilanteesta ulos!
Vahvoja, kauniita ja avaruutta luovia runoja molemmat. Jälkimmäisessä sanat "arkun päälle" ovat mielestäni vähän turhat.
Tähtisiltaa sinne, jossa ei enää ole kiire.
Tähtisiltaa ulos usvasta ja eteenpäin, me vielä kiirehdimme.
Kauniit runot. Kuva täydensi matkanmenoa.
"Puskemme usvamuurista
kohti idän auringonnousua"
...jotenkin minä pidän eritoten tästä säeparista.
Kauniit ovat sanat ja syysillan hämärää tunnelmaa tiellä.
Hei Una,
Kaunis kuva ja haikean kauniita runoja - haikeaa on myös tien ajatteleminen usein.
Halaus !
Sinä osaat runokuvat. Ja luot tunnelmaa.
Runo puhuu elämästä, vie ulos omasta pienuudesta, suuruudesta.
Lokakuun usva ei helli meitä kulkijoita.
Osui minuun kuin kivi sydämeen!
Silloin meilläkin kävi kuolema,
kuolema, hyvin surullinen.
Meilläkin vielä lokakuussa hautajaiset, ja varmaan valkoiset ruusut ehkä takapenkillämme, voi ikävä, miks lähdit ystävämme pois!?
Pidin molemmista, kovasti! Ensimmäisessä tuli mieleen auton kiitävä kyyti sillalla, suomalainen maisema, joka ei ole enää kesäisin, menetys ja haikeus, mutta niiden loisto.
Toinen runo: pidin todella paljon sen oivaltavuudesta, ja varsinkin lopusta, miten se ehkä oli jopa surullinen. Siinäkin auto kulki, eteen, ulos, minne vain, ja jossain oli traagisesti nainen, joka siihen ei enää pystynyt.
Pidän. Kovasti.
Kuva ja sanat sointuvat täydellisesti yhteen.
Pidin erityisesti kohdasta "ruskapuut vilahtelevat keltaisina". Olet tavoittanut autolla matkaamisesta jotakin vilahduksenomaista.
Koskettavaa.
Saattomatkalla koskettaa varmasti jokaista, joka on joutunut kokemaan hautajaisia.
Kiitos kaikille kommenteista!
Nettipulan vuoksi vastaan tänne hieman viiveellä.
Korjasin toista runosta Pisaran ehdottamalla tavalla. =)
Lähetä kommentti