...
Eräänä aamuna järven rannalla seisoi yksinään isokokoinen tumma koira. Kuin erään tuntemani, tässä samassa talossa asuneen koiran haamu. Se tuijotti minua ja minä katselin takaisin. Kunnes hetki särkyi. Koira kääntyi metsäpolulle ja singahti pois. Salamana. Katselin silmiäni siristellen kohti mustaa metsikköä. Näkymä ei tarkentunut. Koira oli kadonnut. Kohta sen menosuunnalta kuului kovaäänistä koirien haukuntaa ja miehen äänellä huudettuja teräviä komentoja. Koira oli siis ollut todellinen ja joku muukin oli kohdannut sen. Käännyin takaisin järvelle. Unohtaen äskeiset häiriötekijät odotin aurinkoani. Kultaista hetkeäni. Minun kultaiset hetkeni ovat tärkeitä sielulleni.
-Una Reinman-
...
...
