Pajunkissojen tenho

Jotenkin nämä luonnon muovaamat valkoiset kissanpoikaset
aina keväisin lumoavat minut, aikuisen,
ihan niin kuin lapsena.
On niillä vaan kumma taikavoima. 

Kuljeskelin kylänraittia sekatöörit taskussani,
hyppäsin ojanpenkan toiselle puolelle ja
haalin tämän kimpun joskus maaliskuun alussa. 

Jos laitat pajunkissat ilman vettä maljakkoon, 

ne eivät ala kukkia eivätkä käy kenenkään henkeen 

ja niitä voi kauan sellaisina kuivattuina ihailla. 

Pulleat söpöt pajunkissaset pysyvät kyllä oksissa 

jos et koske niihin vaan annat kisujen rauhassa lekotella. 

Silittelet itsekin niitä ihan varovasti ja salaa, 

ja annat lastenkin niitä vain katsoa.

Voihan niitä pajukissaoksia pujotella vaikka terassi-, ovenpieli-,
tai parvekekoristeiksikin vaikkapa narsissien ja
(jo ulkona pärjäävien) orvokkien kera,
niin kuin miulla viime keväänä oli.