Kun paleltaa...

...

♥

♥

Johtuuko se sitten horoskooppimerkistäni vai mistä lienee, 

että aina kaipaan jotakin muuta?
Horoskooppimerkkini on kalat,
jossa kaksi kalaa kurottelee vastakkaisiin suuntiin...

Nyt on paukkupakkanen, luonto jäässä
ja lunta maailma valkoisenaan, niin silti tai juuri siksi...

sielu kaipaa järven aaltojen vapaata liplatusta, 

silmiä häikäisevää auringonkiloa aalloilla,
eikä ajatuksissani enää palella...

 Kaipaan herkkiä kesän kukkia nuuskuteltavaksi... 

 Kaipaan kesäterassikahveja ystävän kanssa... 

 Tai edes kahisevia ihania syksynlehtiä? 

Eikö niitä voisi jotenkin syksyllä talteen säilöä? 

 Ja kun tarkemmin ajattelen, 

niin ruusun tuoksua ja kauneutta kaihoilen... 

 Poutapilvien eteeristä vaellusta sinisellä kesätaivaalla 

on ikävä... 

Kaipaan kesäaamun herätystä tutussa mökkirannassa, 

usvan leijumista järvellä ja uuden aamun alkamista, oi...

Hengästyttävän ihania iltaruskojakin sielu kaipaa? 

Jopa mun sydänkin kaipailee kesäniittyjen hentoja kukkia,
niitä ihan pienimpiäkin... 

Ja juhannuksen lintujen kikerrystä ja kimalaisia... 

Virkistävää kesäsadettakin sielu ritisten kaipailee... 

 Lehtien puhkeamisesta puihin puhumattakaan! 

Jopa kaislojen omintakeista ääntäkin kesän aalloissa on ikävä...

Vaan nyt pitäisi olla onnellinen näistä 

pakkasen huuruisista taideteoksista 

ja toppavaatteista. 

Niin se on. 

Puen vaan päälleni tarpeeksi
ja lämpimämmin nauttien tästä hetkestä. 

-Niin kuin sinäkin? =) 

♥

♥

...