Hetken hengähdys & keväänmerkkejä

 

 

 

Olimme pääsiäisenä mökkisaarella. 

 Siellä näimme kevään ensimmäiset sinivuokot. 

 

Pihaan oli ilmaantunut krookuksiakin. 

Peurat eivät olleet vielä rusakoiden kera popsineet niitä pois. 

Mökillä tosin oli tähän asti meidän peurapelätti Jukka-poika, 

joka aika hyvin oli suojellut pihaa koko talven! 

Nyt Jukka näytti jo niin väsyneeltä, että se piti päästää

varhaiseläkkeelle...

Ensimmäiset valkovuokotkin bongattiin. 

Niitä tosin oli vain muutaman kappaleen parvina.  

Onhan vielä vasta huhtikuun alku...

 

Rakastan kaikenlaisia lumikelloja, lumipisaroita, 

kevätkelloja, kevätlumipisaroita jne! 

Näitä tahdon meidän omaankin mökkipihaan. 

 

 

 

Mitä enempi, sen parempi! 

 

 

 

 

Mökkisaarella onneksi ei ole ilkeitä ukko-fasaaneja, 

joka mm edellisessä kotipihassa söi kaikki lumikellojenkin sipulit, 

siinä kuin muutkin...  

 

 

 

Poltimme pihalla oksia ja risuja iloisessa nuotiossa. 

Tai oikeastaan Hani oli kipinävahtina, koska minulla 

on yhä kipeänä 27.3. murtunut kylkiluu. 

Eikä se pääse paranemaan kun/jos rehkin...

 

 

Siivoilin hissukseen kukkapenkkejä 

& syksyn kukkaistutuksia pois, 

kuunnellen, kuinka vähän väliä mökin yllä lenteli auroissaan 

ja parvissaan joutsenia, kurkia ja hanhia kohti pohjoista... 

 

Tässä eräs parvi pellolla lepäämässä. 

 

Sydän aina sykähti 

kun näitä paluumuuttajia katseli. 

Uusi kevät... 

Kuvasin myös keväänmerkkejä. 

 

Nämä heleät aurinkoiset, 

pääsiäisenkeltaiset krookukset 

kukkivat kaupunginpuutarhassa. 

 

 

 

 

 

Linnanpihalla tapasimme taas 

paikallisen kuuluisuuden, 

Kaktus-kissan. 

 

Kaktus on varsinainen terapiakissa. 

Se tietää jos joku kaipaa lohdutusta... 

Niinpä se tuli ihan juosten minun luokseni, 

kehnäsi jaloissani, kehräsi ja puski ja 

karvasi housuni... 

 

********

Ennen mökkireissua meidän takapihallamme oli 

vielä lunta, mutta melkein kaikki oli sulanut 

kun palasimme 10.4. maanantaina

ja tässäkin pihassa kukki jo muutama krookus: 

 

Lisää ilmestyy sitten kun lumi sulaa myös kukkapenkeistä jonne 

piilotin syksyllä niin ikään krookuksia, tulppaaneja jne 

kevät- ja kesäkukkasipuleita. 

 

Eihän kukkia voi koskaan olla liikaa? 

Edes pienellä pihalla? 

Eihän? 

Mökkireissulta saapuessamme Hani vielä vei minut 

puutarhaliikkeisiin, joissa sain ihailla sydämeni kyllyydestä 

mm näitä uhkeita liljoja. 

 

Mukaan lähti vielä pari daalian juurakkoa 

ja mm muutama orvokki 

kodin ovenpieleen amppeliin. 

 

 

 

Näin on kevät virallisesti toivotettu tervetulleeksi. 

Vanhemmat daaliat ovat nyt tässä vaiheessa. 

 

- On tuossa Otossakin pieni punerva alku...

Taaemmassa ruukussa on yksi ennen reissua istutettu 

Rebekka's wordl ja joukkoon liittyi vielä reissusta 

ostetut kaksi uutta; Zippity Do Da & Arabian Night.

 

 

Tuleva kesä taitaa olla daaliakesä...