Suru

Älä koskaan väheksy surevan tunteita. 

Joskus suru ei iske heti vaan vasta viiveellä. Joskus suru lamaannuttaa salamana eikä siitä meinaa toipua edes vuosien kuluttua. Joskus suru on rankkaa ja joskus lempeää. Toisia suru kasvattaa ja opettaa. Toiset se masentaa. Joku ei halua puhua lainkaan surustaan. Joku toinen taas haluaisi puhua siitä loputtomiin... 

Jokainen suree omalla tavallaan. 


Tänään on Surutietoisuuspäivä #GriefAwarenessDay

Mitä surevalle sanoisi?

Olen niin sanaton

Ojennan käteni

kättäsi silitän

Kurkkua tukahduttaa
Oma itkunikaan 
ei ole kaukana

Mitä surevalle sanoisi
Miten sen kertoisi
että suru muuttaa muotoaan
Vähä vähältä muokkautuu
Uuteen asuun pukeutuu

Tänään suru on musta
huomenna harmaan sävyjä
mutta jo ensi kesänä
se mukana kulkee
kenties sinisenä
Silti mustia raitoja  
silloinkin
voi tuntea siinä aaltoina
yhä tuskaisina

Onko sanoja minulla 
silloinkaan
Onko niitä milloinkaan
Vain möykky nielussani
voin kuunnella
Voin olla tässä
sinulle läsnä

-Una Reinman

 18.10.2007

Kauanko sielun täytyy surra?

Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
kauanko
sielun täytyy surra

Suru tekee
sydämeen reikiä 
eikä sydän
ole enää 
koskaan eheä

Jokainen uusi päivä
on sille lääkettä
Huomaat reikien
olevan jo arpia

Uusi suru
avaa arpikudosta
Tekee sieluun
muutosta

Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
loppuuko kipu
milloinkaan

Mutta arpia
ja muistojaan
oppii 
kyllä varovasti
kantamaan


-Una Reinman
-2008

♥

♥

♥