Kilpirauhanen, pieni perhosenmuotoinen elin, vaikuttaa meihin monin tavoin.
25.-31.5.2020 on Kansainvälinen kilpirauhastietoisuuden viikko.
Tänä vuonna viikon teemana on Äiti ja lapsi. Hoitamattomana kilpirauhassairaudet voivat aiheuttaa tahatonta lapsettomuutta sekä miehissä että naisissa, lisätä raskauskomplikaatioiden riskiä sekä vaikuttaa haitallisesti sikiön ja myöhemmin lapsen kehitykseen.
Kilpirauhasella on valtaisa merkitys sekä raskauden alkamiselle että jatkumiselle.
Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi:
Kilpirauhasen vajaatoiminta syntyy, kun kilpirauhanen ei pysty tuottamaan normaalia määrää kilpirauhashormonia, tyroksiinia
Yleisin vajaatoiminnan syy on kilpirauhasen autoimmuunitulehdus, jossa elimistössä muodostuu vasta-aineita kilpirauhasen rakenteita kohtaan. Tällöin sairaus kehittyy hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa.
Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mistä seuraa väsymystä, paleluherkkyyttä, painonnousua, ummetusta, sydämen sykkeen hidastumista ja ihon kuivumista. Usein esiintyy turvotusta silmissä, kasvoissa ja säärissä. Oireet alkavat hitaasti ja pahenevat hiljalleen kuukausien tai vuosien aikana.Vaikeaan kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä mielentilan muutoksia ja muistihäiriöitä.Sairauteen ei voi elintavoilla tai muulla itsehoidolla vaikuttaa.
Hoitona on tyroksiinihormoni, jota nautitaan tabletteina kerran päivässä. Sen avulla oireet väistyvät muutamassa viikossa.Tietyt lääkkeet vähentävät tyroksiinin imeytymistä suolesta elimistöön. Näitä ovat mahahappoa neutraloivat närästyslääkkeet antasidit (alumiinihydroksidi) sekä sukralfaatti, rautavalmisteet, kolestyramiini, kolestipoli ja polystyreenisulfonaatti. Näitä lääkkeitä käytettäessä pitää odottaa kuusi tuntia ennen kuin ottaa tyroksiinia, jotta sen imeytyminen varmistuisi.
Kun oikea annos on löytynyt, se ei yleensä muutu vuosien mittaan. Poikkeuksena on raskaus, jolloin tyroksiinin tarve lisääntyy ja annosta suurennetaan.
Tyroksiinihoito on elinikäistä.
Hypotyreoosin ehkäisy
Kilpirauhasen vajaatoimintaan ei tunneta mitään ehkäisykeinoja. Ravinto ei vaikuta kilpirauhaseen.
Synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta
Synnynnäisessä sairaudessa kilpirauhanen puuttuu kehityshäiriön vuoksi täysin tai on huomattavan alikehittynyt. Suomessa todetaan 3 500 syntynyttä lasta kohti yksi synnynnäistä vajaatoimintaa sairastava. Hoitamattomana sairaus johtaa vaikeisiin kehityshäiriöihin. Sen vuoksi kaikilta vastasyntyneiltä tutkitaan napaverestä kilpirauhaskoe, jotta sairaus voidaan todeta ajoissa. Vastasyntyneellä on vielä veressään äidiltä saatua kilpirauhashormonia, jonka avulla hän pärjää viikon pari. Jos verinäytteessä todetaan kilpirauhasen vajaatoiminta, aloitetaan tyroksiinihormonihoito, jolla uhkaavat häiriöt voidaan kokonaan estää. Lapsen kasvun aikana tyroksiiniannostusta lisätään asteittain. Tyroksiinihoito on elinikäinen.
Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi:
Liikatoiminnassa kilpirauhanen tuottaa liian paljon tyroksiinihormonia.
Liikatoimintaan sairastutaan yleisimmin 30–40 vuoden iässä, mutta se voi ilmaantua muunkin ikäisillä. Sairaus on yleisempi naisilla.
Oireet johtuvat liiallisen kilpirauhashormonin aiheuttaneesta kiihtyneestä aineenvaihdunnasta. Potilas hikoilee herkästi ja laihtuu, sydämen syke on kiihtynyt, usein suolen toiminta kiihtyy ja esiintyy ripulia. Toiminta (puhe, liikehdintä ym.) saattaa muuttua tavallista vilkkaammaksi. Kunto huononee, ja väsyttää tavallista enemmän. Oireet syntyvät asteittain viikkojen ja kuukausien aikana.
Kilpirauhasen liikatoiminta voi laukaista sydämen eteisvärinän, johon liittyy tihentynyt ja epäsäännöllinen sydämen rytmi.
Osalle potilaista kehittyy silmäoireita: silmissä on hiekan tunnetta, voi esiintyä kaksoiskuvia, silmät voivat pullistua ulospäin ja vaikeissa tapauksissa näkö huononee.
Epäiltäessä kilpirauhasen liikatoimintaa pitää hakeutua parin päivän sisällä lääkäriin.
Kilpirauhasen liikatoimintaan ei elintavoilla tai muulla itsehoidolla pystytä vaikuttamaan. Liikatoiminta todetaan yksinkertaisella verinäytteen tutkimuksella.
Välittömästi sydämentykytystä ja muita oireita lievitetään beetasalpaaja-lääkkeellä. Kilpirauhasen toimintaa hillitään karbimatsoli-nimisellä lääkkeellä, jolla hormonin tuotanto hiljalleen normaalistuu muutamassa viikossa. Tämän jälkeen pyritään lopulliseen hoitoon, jossa on kolme mahdollisuutta.
Karbimatsolia voidaan käyttää 12–18 kuukautta. Tämä hoitomuoto voidaan valita, jos kilpirauhanen ei ole paljoa suurentunut ja esiintyy silmäoireita. Hoidon jälkeen noin puolella potilaista sairaus pysyy kokonaan poissa
Toinen mahdollisuus on radioaktiivinen jodi, jota nautitaan suun kautta. Se kertyy kilpirauhaseen ja tuhoaa sen soluja, jolloin liikatoiminta lakkaa. Usein hoidon seurauksena on alitoiminta, joka hoidetaan tyroksiinilla. Radiojodihoidossa elimistön säderasitus on hyvin pieni, eikä sen ole todettu aiheuttavan haittoja. Radiojodia ei voida käyttää raskauden eikä imetyksen aikana.
Kolmas mahdollisuus on leikkaus, jossa osa kilpirauhasta poistetaan. Leikkausta käytetään, jos kilpirauhanen on huomattavasti suurentunut.
Radiojodihoidon ja leikkauksen jälkeen kehittyy usein kilpirauhasen vajaatoiminta, joka voidaan helposti hoitaa tyroksiini-valmisteella. Pitkä lääkehoito ei aiheuta vajaatoimintaa.
Kilpirauhasen silmäsairauden hoito
Liikatoiminnan hoito ei paranna silmäoireita. Niitä hoidetaan jaksoittaisilla suurilla kortisoniannoksilla. Joskus, onneksi harvoin, joudutaan painetta silmäkuopassa vähentämään leikkauksella. Hoitoon kuluu aina tupakoinnin lopettaminen, sillä tupakoinnin jatkaminen selvästi heikentää silmäsairauden hoitotulosta.
Liikatoiminnan ehkäisy
Kilpirauhasen liikatoiminnan syntyä ei elintavoilla tai muilla toimenpiteillä voida estää, mutta tupakointi lisää voimakkaasti vaaraa sairastua liikatoimintaan liittyvään silmäsairauteen. Tupakoinnin lopettaminen parantaa silmäsairauden hoitotuloksia ja vähentää sen uusiutumisriskiä.
