Tässä muutama lupaamistani
reissukuvista Kroatiassa,
jota ajelimme kahden viikon
ajan ristiin rastiin.
Reissupostaus tulee vähän myöhässä
mutta tässä on ollut kaikenlaista...
Istriassa lauloivat vielä
pääskyset ja kottaraiset,
sekä ihanat mustarastaat...
Siellä oli kesä.
Kohdemaa oli mielenkiintoinen
sekoitus uutta ja vanhaa.
Historia näkyi monin paikoin
ihan käsinkosketeltavana.
Hintataso: esim ruoka oli Suomen
hinnoissa. Vaatteet ehkä edullisempia,
- emme ostaneet tosin, koska niitä
koetettiin pakkomyydä...
Jokaisen talon pihalla kasvaa
viikuna tai granaattiomenapuu,
tai molemmat. Tavallisia omenapuita
näkyi vähän, tai ei ainakaan osuttu
omenatarhoille.
Isäntäperheemme ei kuulemma halua
viikunapuuta, koska eivät pidä siitä
miltä se näyttää talvella.
- Viikuna kun pudottaa syksyllä
lehtensä...
Hih.
Voi miten me suomalaiset olemmekaan
tottuneet lehtensä pudottaviin puihin. =)
Rooman vallan ja Itävalta-Unkarin
aika näkyvät maassa yhä.
Onneksi varsinainen turistikausi
oli osittain ohi, mutta voin kuvitella
miten tämäkin paikka on tupaten
täynnä turisteja pahimmillaan...
Lähtöpäivämme 21.9.2019 tuntui
olevan viinirypäleiden korjauspäivä.
Vanhemmat immeiset poimivat rypä-
leitä tarhoillaan, kun ajelimme
viimeisen kerran kuvausreissulle...
Kieli on niin erikoinen,
etten millään oppinut
edes fraaseja mutta
onneksi englannilla pärjää.
Myös saksaksi olisi pärjännyt,
koska saksalaiset ovat
vähän niin kuin vallanneet (tämänkin)
maan. Turisteina meinaan...
makeisia muille ja itsellemme
ostimme puisen hanhen, (jollaisia
myytiin joka paikassa) ja pienen
purnukan viikunahilloa sekä
kuivattuja laventelin kukkia,
(nyt kun niitä ei kasva enää itsellä...)
Söimme nimittäin paikallisessa
ravintolassa laventelijäätelöä
lämpimällä viikunahillolla, ja
se oli ah, niin hyvää... =)
