Pegonioita

Yksi kesäkuun alussa lähikaupasta 

bongaamistani ale-kukkamukuloista 

kuului tälle ihanalle pegonialle,
Begonia pendula white 

jonka kukkimista sainkin odotella 

kokonaista kolmisen kuukautta. 

Ja minä kun olin naivisti kuvitellut sen 

valkoisten kukkien ilostuttavan

terassilla istujia koko kesän.

Eli jos tällaista kesäkukaksi joku 

halajaa, niin mukula kannattaa istuttaa 

multapurkkiin jo helmikuussa. 

Tai: kantaa kasvi kotiin kukkakaupasta
kesäkuussa komeana ja kukkivana. 

Sen kukat ovat hyvin kookkaat. 

Suurimman kukan halkaisija on 10,5 cm
ja lehdistä pisimmät yli 20 cm pituisia.
Koko kasvi on n puoli metriä korkea ja
n 45 cm leveä, eli mahtuu juuri ja
juuri ikkunalaudalle, jossa se
tykkää olla.

Toin ruukun sisälle 

 viime kuussa jolloin se herkesi 

kasvamaan pituutta, paksuutta 

ja kauan kestäviä kukkia.
Mielestäni se on aivan
suloisen ihana! 

Katsotaan, miten kauan 

se sisätiloissa viihtyy. 

Muistan miten mummoni puhui aina 

pekuunioista, miten hän osti haudalle 

keväisin punaisen sellaisen. 

-Sinne papan leposijalle...
Myöhemmin hautaa
jossa sekä mummo että pappa
lepäävät viime untaan,
hoiti äiti-Mamani.
Niinikään keväällä vieden usein
punaisen pekuunin  haudoilleen
ja talveksi jotain muuta sekä
jouluna ja heidän syntymäpäivinään
kauan palavan hautakynttilän.

On muuten tosi inhottavaa
että nykyään tuolle haudalle tehdään 
niin usein ilkivaltaa ettei sinne enää
kannata kynttilöitä & kukkia viedä lainkaan.
Mama sanookin, että hänen vainajansa
näkevät kynttilänsä myös hänen
olohuoneen pöydältänsä. 
Pitäisikö hautausmaillakin olla
kameravalvonta ja vartijoita?

Mutta palatakseni pegoniaan,
tässäpä vielä sen hauskoja suonikkaita
ja siipimäisiä punavihreitä lehtiä.

Teemapäivissä menee Litistä tölkkisi 

-niminen päivä, mutta jos likistelee 

palautustölkit, niistä ei saa panttia.