Mitä tehdä kahdesta kurpitsasta?

Meidän kurpitsasatomme. 
Tämmöiset muhkeat pallukat. 

Pienempi oli viisikiloinen ja 

kookkaampi kahdeksankiloinen. 

Appelsiinia ei punnattu. =D 

Se on kuvassa vain tuomassa 

mittasuhteita. 

Tuolla, pihan toiseksi komeimman puun 

eli raidan takana on pihanperukkamme, 

jossa sijaitsee lehtikomposti.

Kurpitsantaimia oli keväällä kaksi ja 

kuvittelin niiden olevan samaa lajia, 

mutta toinen olikin oranssi
ja toinen kirjava.

Kurpitsat kasvoivat lehtikompostin huipulla ja 

saivat ihmeellisen kasvupyrähdyksen ihan loppukesästä. 

Olisi kurpitsoja tullut enemmänkin,

mutta aina kukkanupun kehittyessä 

minikurpitsaksi, isohampainen ja 

pitkäkorvainen yöllinen hiippari kävi 

puremassa sen poikki ja vei mukanaan. 

 

Ne hiippailivat sinne tänne 

ja ulottivat lonkeronsa 

metrikaupalla 

jopa naapurin puolelle. =) 

Yrittävät ne kukkia yhäkin, 

mutta pelkään viime yön kylmyyden 

tehneen viimeistään lopun niiden hurjasta 

innostuksesta.

Tiesithän, että kurpitsankukat 

ovat mainioita taikinakuoressa 

friteerattuina? 

Tuolla ne odottelevat keittiössä 

vielä tässä kuvassa. 

Aika komeat olivat. =) 

Niistä tehtiin kurpitsapikkelssiä  

sekä kurpitsapiirakkaa 

- josta emme pitäneet 

ja jonka pihalinnut 

lopulta söivät -
muistaen samalla miten
mitään muuta kurpitsasta ei oikeastaan
voi ruuaksi valmistaakaan kuin
pikkelssiä! =D
Mm kaikenmaailman kesäkurpitsaruuista
emme ole koskaan pitäneet.

Itse kurpitsat komeilevat 

yhäkin Hanin kovertamina 

hauskoina lyhtynaamoina 

terassillamme. 

Böö!

Päät ovat kuin me kaksi... =) 

Kuva: Lari Weck

Illan tullen lyhdyt 

hehkuvat hassuina 

naamoina. 

Kurpitsa on hyvin arka hallalle ja jos se ehtii olla 

hallayön ulkona, on se valmistettava hetimiten. 

Muuten kokonainen kurpitsa säilyy kellarissa 

tai kylmiössä vaikka kaksi kuukautta.

Jos meillä olisi ollut sellainen

 lyhdyt olisi voitu kovertaa vasta
sitten kun on Halloween. 

Joskus vaan on 

käytännön syistä 

pakko etuilla. =)