Maianthemum bifolium
Tämän kasvin ovat varmasti kaikki joskus tavanneet
metsässä. Lapsena pohdin mistä se on nimensä
saanut? Syövätkö oravat sen marjoja?
Otetaan selvää!
Tuntomerkit:
Korkean varren päässä olevat lehdet ovat sydämen muotoiset.
Kukinto
on tiheä terttu.
Kukinnan jälkeen kasviin muodostuu punaisia marjoja.
Metsäoravanmarjanakin tunnettu
Oravanmarjan tieteellinen sukunimi Maianthemum, ’toukokuun kukka’, kertoo ytimekkäästi kukinta-ajan, lajinimi bifolium
puolestaan tavallisimmaksi lehtiluvuksi kaksi – lehtiä tosin saattaa
joskus olla kolme tai neljäkin. Oravanmarja vakiinnutettiin kasviin
suomenkieliseksi nimeksi jo reilusti yli 300 vuotta sitten, ensimmäisessä suomalaisten kasvien nimien luettelossa.
Oravanmarja on herkkä suoralle auringonpaahteelle ja halloille. Se on
erikoistunut kasvamaan kuusen seuralaisena, sillä tämä tarjoaa lajin
kaipaamaa varjoa ja suojaa yöpakkasilta.
Oravanmarjan varsi on 10–20 cm korkea.
Kukkivassa kasvissa on yleensä
kaksi varsilehteä.
Kukat ovat pienet, valkeat ja hienontuoksuiset.
Syksyllä kypsyvät
tummanpunaiset marjat, kuten muutkin kasvin osat, ovat
lievästi myrkyllisiä.
Suomessa laji on yleinen maan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta.
Sitä esiintyy mustikkatyyppiin kuuluvilla tuoreilla kankailla.
Oravanmarja on yleinen kasvi lehtomaisissa tuoreissa kangasmetsissä,
se vaatii varjoa, kosteutta ja tietyn vähimmäismäärän ravinteita,
eikä tule toimeen niukkaravinteisissa metsissä.
Oravanmarjan tärkeimpiä pölyttäjiä lienevät kärpäset, mutta kukista vain
noin neljännes kehittyy marjoiksi. Marjat ovat suorastaan imeliä, mikä
saattaa houkutella etenkin makeannälkäiset lapset maistelemaan niitä.
Marjat sisältävät sydämen toimintaan vaikuttavia aineita, ja jo muutaman
gramman syöminen on vaarallista. Onneksi pienten poimijoiden
kärsivällisyys loppuu jo kauan ennen kuin kohtalokas määrä on koossa, ja
myrkytyksestä selvitään yleensä mahanpuruilla ja pahoinvoinnilla.
Lintuihin kasvin myrkyt eivät vaikuta, mutta nämäkään eivät syö marjoja
erityisen innokkaasti. Usein vielä ensilumen alta pilkistävissä varsissa
on marjoja jäljellä. Ne näyttävät kelpaavan ravinnoksi vasta paremman
puutteessa, sitten kun paljon muutakaan syötävää ei ole enää tarjolla.
Tiheässä kuusikossa ei ole yleensä paljon lunta, joten linnut voivat
syödä marjoja pitkin talvea aina kevääseen saakka. Marjoja syövät linnut
levittävät siemeniä, jotka itämään päästessään muodostavat
oravanmarjalle tyypillisiä laikkukasvustoja.
Metsien kasvupaikkatyypeistä yksi lehtotyyppi
tunnetaan nimellä käenkaali-oravanmarja-tyyppi.
Se kasvaa kaikenlaisissa kangasmetsissä ja lehdoissa.
Se kestää
voimakasta puiden varjostustakin, mutta jää silloin yleensä steriiliksi.
Heinäkasvien kilpailua se ei kestä, vaan katoaa niityiltä ja heinikoista.
Myös hakkuuaukeilta se katoaa.
No niin. Missään ei kerrottu syövätkö oravat kasvin marjoja,
mutta uskon että ne tietävät sen olevan myrkyllinen, koska
emo sen poikasilleen opettaa, eli ei,
oravat eivät syö oravanmarjoja...
