Oma äitienpäiväni

Tällaisen ihmeellisenvärisen ruusun
sain Miihkalilta ja Satuselta.

Kun yökylmät ovat poissa,
istutan ruususen kukkapenkkiin,
edellisen heidän tuomansa
ruusun viereen. 

Arkena en edes syö pöydän ääressä
vaan kannan olohuoneeseen ruokani ja
syön tv:n tai läppärin äärellä...

On siis juhlaa syödä yhdessä
keittiönpöydän ääressä
varsinkin näin kotoisesti ilman pukukoodeja jne.

Pitihän pöydässä olla myös
reissutuliaismarmeladeja,
jotka sopivat sävysävyyn ruusujen kanssa. =) 

Perinteeksi muodostuneet äitienpäiväletut. 

Olin tietenkin varautunut täytekakun tekoon ja minulla
oli siksi hurjasti vispikermaa, joten...
sitä sai nyt ruhtinaallisesti lettujen kanssa.

Perinteisiä äipänpäiväkukkia eli valkovuokkoja

toi Esikois-Jaken Ainokainen.

Näitä ei kuulemma ole näkynyt Tampereen seudulla
tänä keväänä?

Minua varoitettiin leipomasta etukäteen,
sillä Esikoinen oli leiponut kaksi kuivakakkua!

Tämä vaalea on gluteeniton appelsiinikakku 

ja sen suussasulava koostumus ja maku olivat hurmaavia!

Jaken suklaakakku sekin 

kehuttiin pilviin. =) 

On aina mieluisaa saada tällaisia herkkuja tuliaisiksi. 

Tällaisen leipälaatikon ostin ihan itse itselleni Hobby Hallista
äitienpäivälahjaksi ja samalla kaikkien muidenkin hyödyksi ja piristeeksi. 

Tosin sain sen postista ulos vasta äp:ää seuraavana maanantaina, 

mutta nyt se on tuossa, hyötynämme ja ilonamme. 

Samoin näitä lautasia olen himoinnut siitä saakka
kun Hobby Hallin kuvastosta ne bongasin. 

Siinä nekin nyt ovat. Ihanat!

Ne ovat kaikille Murusillemme juuri sopivat 

lautaset, kaffeekupin viereen laitettavaksi. 

Happy 
Sweet 
Lucky 
Beautiful 
Honey 
Darling 

Reissulla katselin hiukan huvittuneesti miten hankalasti monet 

turistit yrittivät kuvata kaikkea mukanaan kantamillaan iPad‎eillaan.

Piti sitten minunkin kotona kokeilla, miten helppoa tai vaikeaa se olisikaan. 

No olihan se. Kuva alkaa ikäänkuin huojua ja siksi ihan väkisin vääristyy... 

Eli ei tosiaan ole helppoa sillä härvelillä kuvata. 

Voinen kertoa, ettei meillä ihan noin vinot seinät ja kaapit ole. =) 

Työtasot saavat jossakin vaiheessa 

kesällä pintaansa harmaan puuvahan.

Ruskea on jo niin koettu...

Mun sieluni kaipaa harmautta. 

Omalle äiti-Mamalleni meni
mm tällainen kortti.

Hän ilahtui jälleen ikihyviksi
kun isolla porukalla menimme häntä
katsomaan.


Yhtä ihmistä
minulla oli kamalan ikävä...