Pääsiäisritarin kukka

Olipa kerran ritarinkukkasipuli, joka kukki suloisesti jouluna 2013. 

Kukinnan jälkeen se teki komeat lehdet ja pääsi 

puutarhaan, kylään kukkapenkkiin koko kesäksi 2014.

Syksyn tullen sipuli muutti takaisin pikkutaloon, 

jonka takan päällä se lepäili jonkun aikaa, 

kunnes lehdistään oli kaikki väri paennut. 

Niinpä sipuli vetäytyi talvilevolle vinttikomeroon, 

melkein pimeään, ja nukkui niin sikeästi, 

ettei herännyt edes joulutohinoihin.

Helmikuussa 2015 se yhtäkkiä haukotteli 

pimeässä komerossaan ja halusi päästä jo
esiin koska sillä oli kova jano. 

Jonkin ajan kuluttua kukkasipuli tunsi olonsa niin hyväksi, 

että pukeutui jälleen ihanaan punaiseen hameeseensa 

ja kikatti samaan maljakkoon päätyneiden marja-aronian 

nuppujen kanssa, ryhtyen juhlimaan kevään tuloa.

************

Edit:
Putosin eilen kännykkä kädessäni noista keskimmäisten kuvien
sisäportaistamme, ja nyt on pehva ja selkä komeilla mustelmilla,
käsivarsi nirhaumilla, puraistu posken sisäpuolesta palanen jne.
Villasukat olivat vähän turhan liukkaat ja oli kiire...
Nyt olo on ihan auts, auts... paha istua!
Onneksi kännykkä ei kärsinyt ilmalennosta.
Ehkä ei pitäisi portaita kävellessä
näprätä puhelinta... 

Tänään on Jotain kepin nenässä -päivä. Selfie-kepinkö?
Mie en taida mustelma-belfietä nyt näyttää... =P