24.11.2014
Toisilumikin jo katosi
Labels:
lumi,
Marraskuu,
Slowlife,
Talven odotusta
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Lovely image!!!
Höh :( Täällä on vielä vähän lunta
Thank You Judy. ♥
No juu, sellainen tippa täälläkin sohjoa maassa joka katoaa ihan silmissä. En tosin runsaita lumia toivokaan. =) Itsehän mie ne joudun pihasta kolaamaan. =) Pieni lumikate kasveille, kiitos, niin kuin viime talvena. =)
Itse toivon paaaljon lunta. Mutta sadella saisi vaan vapaapäivinäni :) saisi silloin keskittyä ihan rauhassa siihen kolaamiseen :)
Hahaa, okei. =D
No NYT pihassa ei ole enää yhtään lunta...
Eilen ja viime yönä satoi vettä joka huuhtoi lumen pois.
Lähetä kommentti