Hanin isoisä nukkui pois

Juuri tänä aamuna hän oli kovasti
ja selkeästi mielessäni.

Näin hänet sieluni silmillä:
puhtaat, valkoiset hiuksensa ja
päällään valkoisen kauluspaitansa,
hymyilemässä... 

Mietin, 

miten hän täyttäisi kesällä jo 97 vuotta. 

Mietin, käydäänkö kurkistamassa 

häntä sitten taas Hanin kesälomalla. 

Mietin, halaavatko ne siellä hoitokodissa häntä tarpeeksi, 

koska tiedän, miten kovasti hän halausta kaipasi... 

Ja kun näitä mietin, soi puhelin.
Jotenkin minä jo tiesin, mitä puhelu koskisi.

Hän oli käynyt jo hyvästelemässä.
 

Hani oli vasta ajelemassa töihin
ja kertoi saaneensa puhelun jossa kerrottiin, 

että isoisänsä 

oli yöllä nukkunut pois...