Oi siellä ne tuulessa heiluivat
pienet sievät
kevään ensimmäiset kellot,
vaikka kuinka yritin pyytää
että olisivat paikoillaan kuvauksen
ajan mutta olivat niin innoissaan,
-keväästä tietenkin-
etteivät totelleet!
Heiluivat vaan...
Onnessaan.
Sydän herkistyi kun näin niiden ihan salaa
hiipineen mullan ja lumen alta esille.
Voi kullanmurut!
Tervetuloa maailmaan!
(Viime keväänä näin niitä samassa paikassa 19 pv huhtikuuta!)
Tässä muutama päivä myöhemmin
syntyneitä krookuksia. =)
(Viime keväänä näin niitä samassa paikassa 19 pv huhtikuuta!)
Tässä muutama päivä myöhemmin
syntyneitä krookuksia. =)
Vielä viikko sitten kotipiha
oli ihan maaliskuisen valkoinen.
Piha nukkui alla lumikerroksen.
Se aamu oli huuruinen.
Pakkanen pamahteli alla askelten.
Kulkukissa oli jälleen istunut yksinään rappusilla.
Palelikohan sen pieniä varpaita?
2 kommenttia:
Moi! Teidän pitää alkaa hieromaan tuttavuutta sen Kulkuri kissan kanssa ; )
Olisi mielissään, jos talvella pääsisi lämmittelemään ja poistaisi samalla hiiret sisältä ; )
Hei nimetön. Kaikki villikissat tällä seudulla ovat erittäin ihmisarkoja. Olen kyllä yrittänyt...
Lähetä kommentti