8.11.2012
On se uskottava
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
no kevättä ja sipuleita odottamaan
Minäkin piilottelin viimeiset siemenet eilen lumisateen keskellä. Porkkanaa, ruohosipulia ja kukkasia.
Samanlaisissa puuhissa ollut eilen. Kevät on täällä tuota pikaa. :)
Hannele, niin, niitä joita ei fasaani ehdi syödä... =)
Irene, hyvä idea laittaa kukkia ja porkkanakin jo nyt. Pitää vain merkitä hyvin missä rivit menevät. =)
Tuija, itseasiassa tuo runonen syntyi eilen, eli samoin, eilisiä tunnelmia. =D
Kaunis runo!
Tuo sipuleiden hautaaminen luo turvallisuuden tunteen: vielä sitä tullaan.
Voi tuon runon tunnelma on niin tunnistettavaa minullekin.
Hienoa että sen puit sanoiksi.
Onko sallittua käyttää runojasi linkin kera omassa blogissani?
Kiitos Tarina <3
Aamu, aivan. Se lohduttaa kun pakkanen saapuu kylmine öineen...
Matonkude <3
Totta kai saa käyttää kaikkia sanojani ja myös kuviani.
Näitä runosanasia löytyy myös tuolta fb:in puolelta...
Lähetä kommentti