♥
23.11.2012
Aina pitäisi kirjoittaa kaikki muistiin...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kuulostaa tutulta. Pitäisi olla aivoista sellainen kaapeli paperille, että nappia painamalla syntyisi ajatukset sanoiksi :)
Ja mikä niissä öisissä
mietteissä vielä onkaan,
kun on niin helppo sommitella
sanoja ja ajatuksia yhteen!
Ja kuinka sitä löytääkin
kaikki hyvät sanat, juuri
yön hiljaisuudessa ennen unia?
Oliskohan se niin että
sanat ovat nukahtamista odotellessa aivan
tuoreimmillaan?
Ja aamulla ne ovat
menneen yön leivoksia!☺
Yöllä sielumme on vapaa
aistimme lentelevät
mieli on muualla...
taide syntyy öisistä kosketuksista..
Sama vika..täälläkin.
Kun yllättäen
lehataa
Öinen runonopoikanen
se kirkas, valmis
ihan valmis, runo!
Ei kauaa viivy luonani,
kun se
pois jo tahtoo karata.
Kas kun muisti
alkaa olla hatara..
Jos ei ole yöpöydällä
vanha kunnon kynä/paperi
poissa on tuo hyvä tarina.
Siks mulla
piilossa,
laatikossa
nämä aseet on.
Mutta mutta, mistäs muistaa minne sen kirjoitti ja sitten laittoi, vai voiko kirjoittaa suoraan muistoon.
Lähetä kommentti