...
♥
♥
Ehkä vuoden päästä
itkettää vähemmän
itkettää vähemmän
Muistat enemmän
kaikkia kauniita
ajatuksia
Hänestä
Sydäntä
ei niin tuskaisesti purista
Jokainen sana
tikarin lailla satuta
Kuvaansa
saatat jo katsella
Varovasti hymyillä
Ajatella häntä
Lämmöllä
Kuin hän olisi yhä tässä
Lähellä
Hymyilemässä
Käsi sun olkapäällä
-Una Reinman-
...
11 kommenttia:
Just kirjoitin ajan kulumisesta ja just nyt alankin itkeä... Kiitos tästä runosta!
Oi Pilviharso,
en tarkoittanut itkettää...
*halaa hiljaa*
En nukkunut
muistojen lammessa
vain hiljaa
kelluin
ja vielä aamulla
oli tyynyni
märkä.
Ari
Totta. Aika tekee aina tehtävänsä, vaikkei sitä aina heti uskokaan.
Nyt lähden viemään kynttilää muualle haudattujen muistomerkille, sillä olen kaukana lähiomaisteni haudoista.
Silti kirpaisee..vaikka kyyneleet kuivuvat.
Voi, ehkä!
Kaunis ja koskettava.
Ihanan lohdullinen ajatus, tuskan ja murheen helpottumisesta, ajan parantavasta vaikutuksesta. Näinhän se menee ja se on lohdullista tietää. Hienon onnituneesti osasit sen ilmaista.
Ari
Tuo oli kaunista... =)
Minun piti etsiä tunti ja löysin sitten oman runoseni, joka tuli mieleeni siun runostasi:
Näkemättömiä unia
En muista
nähneeni mitään unta
Silti aamulla
poskellani
oli kuivuneita
kyyneleitä
-Una Reinman-
Eli samanlaisia tunnelmia...
Sooloilija
Aika parantaa, vaikka sitä ei heti huomaa eikä edes halua,
ei edes tahdo jonkun sanovan niin...
Anna,
aina kirpaisee...
Sieluun koskee...
Kiitos Mk
Siulle, ystäväiseni, olen tainnutkin näitä joskus tuputtaa kyllästymiseen asti,
*nolona nyt...*
Kiitos Rita
Jokaisella on joku
jota meillä on ikävä...
Aika parantaa, silloin kun ennättää.
kauniita,
herkkiä sanoja,
tunteita
sinulla ja muilla...
ihana tunnelma täällä!
Hei Isopeikkonen
Aika ehtii aina.
Se hallitsee maailmaa...
Kiitos Hanne
Kynttilöissä on tunnelmaa
Lähetä kommentti