...
♥
...on kohta poissa.
3.11.2010
Se viimeinenkin lehti...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Syksyn melankoliaa ja luopumista kauniissa kuvassa. Niin moni jakaa runosi tunteen. Ihminen tarvitsee ihmistä.
...kuurankukkasiksi
kesä jää.
Kaunista luopumista,
muuttumista toiseksi, mikäänhän ei koskaan häviä..
Kiitos
Marjatta
Ari
ja Hanne
Kesä jää nyt muistoksi...
Kesä jää muistoiksi, ja jättää tilaa uusien tulla.
MK
Näin se on.
Vaikka haikeaa tästä kesästä taas on luopua...
Lähetä kommentti