Lehtikato sulkasato

...

22.9.2009

Näen nämä pari puuta aika usein. Keväällä ihastelin niiden pikkuruisia hiirenkorvaisia lehtiä. Kesällä hurmaannuin vihreydestään. Viime tiistaina huomasin, että nekin ovat jo syksyn valtaamia. Sulkasatoisia ja lehtikatoisia. Taivas ja pilvet olivat taas niin kauniita. Veivät melkein huomion puilta. Mutta vain melkein. Kyllä mie aina puut huomaan...

25.9.2009

Samaa puurivistöä viime perjantailta, hetkeltä, kun taivas oli kokonaan pilvessä. Heti värit katoavat maailmasta, kun ei näy aurinkoa...
No daa, tosikoille se on itsestäänselvyyttä. Ei siis niin mitään uutta.
Minunlaisilleni maailmantarkkailijoille sekin on ihmetyksen aihetta arkeen, sävyerot taivaassa ja maassa.

On kaupungissa toki vielä lehtiä puissa.
Joissakin paikoissa.
Toissa päivänä ja viime perjantaina kuvattuina.
Eikä kaupungissamme aina ole näin autiota. =)
Ihmismäärä riippuu vuorokaudenajasta.
Mie sitäpaitsi yleensä odottelen, että tienoo on
vapaa, että en kuvaa
ehdoin tahdoin ihmisiä nettiin...

© Una Reinman


...

...

Puutarhat hehkuvat

...

Aronia mitschurinii


Kuin pensaat ja puut olisivat hetken
hiillostavassa tulessa...




© Una Reinman




PS:
Olen kerran saanut pullollisen kotiviiniä joka oli tehty marja-aroniasta ja omenasta ja se oli ihanan joulun punaista ja hyvää. =)
Suosittelen siis viiniin marja-aroniaa.
On se mehunakin hyvää jos seassa on jokin muukin maku... =)




PS2:
6.10.2009 illalla tämän talon syyssiivoustalkoissa
katkoivat kaikki marja-aroniat ja muutkin pensaat pihasta raivaussahalla...
Piha tuli aution ja kylmän näköiseksi. =(

Kadonneita?

...

MTV3:lla menee tunteisiin vetoava ohjelma Kadonneen jäljillä.
On hyvä, että maailmassa on olemassa vielä inhimillisiä ohjelmaformaatteja, kaiken kyynisyyden keskellä. Kaikilla meillä on joku, joka on kaivattu, mutta poissa, kadoksissa jossakin. Luulenkin että suurin tunnekuohu tulee niistä omista tunteista: Sitä ei voi olla ajattelematta, mitä jos minäkin vielä hänet joskus tapaisin...

Jotkut ovat kadonneet paikkaan
josta ei voi palata
muutoin kuin kaipaavan unessa

Jotkut olemme kadottaneet tietoisesti
Jotkut tahtomattamme
Jotkut ovat vain unohtuneet maailmalle

Mitä heille sanoisi
jos heidät nyt tapaisi
Varmasti tavatessa itku arvaamatta saapuisi



-Una Reinman-





Kaipaatko sinä jotakuta?
Minä kaipaan...
Esimerkiksi häntä...


Hänkin kaipaa:
Antti Tuisku: Lämpö

...

Toinen lempipuuni

...

Quercus robur

Tammi.
Kasvaa hyvin hitaasti.
Seisoo paikoillaan vankasti.
Vaikka maailma muuttuisi.
Mitä
tahansa
ympärillä
tapahtuisi.
Aivan maailman tappiin asti...

-Una Reinman-

Iltapäivällä seurasimme kylässä piipahtaneen tyttären kanssa tuulisella bussipysäkillä seisten, kuinka tien toisella puolella orava teki retkiä pienehköön mutta runsasterhoiseen tammeen. Jonnekin se aina vei saaliinsa piiloon, ressukka huiskahäntä. Minä en tiennyt kumpaa enemmän ihailla. Tomeraa oravaa vai vierellä seisovaa kaunista tytärtä.
-No tietenkin omaa rakasta tytärtä. =)



Alimmassa kuvassa näkyvät vesiurutkin...

...

Yksi lempipuuni

...

Acer platanoides

Minä rakastan syksyssä
kauniita
värikkäitä
vaahteran kahisevia lehtiä...

© Una Reinman






PS: Eräs FB:n leikkimielinen testitulos:


Ilmankos... <3






...

Villasukka-aika alkakoon

...

Acer platanoides


Ihan hetki sitten
vielä oli kevät
Edes siihen
en ehtinyt mukaan
Vai ehtikö kukaan

Herään tuulen ulvontaan
Nyt jo lehdet kellastuvat
On kadonneet tutut kukat
Kaivan kätköistään villasukat



© Una Reinman







Villasukkia on onneksi sukkalaatikossani paljon.
Mun rakkaan, Mamani neulomia. =)
Sellaisia ihania, lämpimiä ja herttaisia, kuin tekijänsä.
Tästä päivästä alkakoon virallinen villasukka-aika.





PS: Viime yönä oli jo pientä pakkasta
ja aamulla kasveissa jäähuurua...





...

Seitsemältä aamulla

...

Aamulla
Tasan seitsemältä
Hetkellä
juuri ennen päivänkoittoa
Kohta
maapallo hieman pyörähtää
Alkaa uusi päivä



© Una Reinman

...

Sanakivet

...

Tässä jokin aika sitten ihailin eräässä blogissa kiviä joissa oli sanoja. Blogin kirjoittaja luki kommenttini rivien välistä täydellisesti, ja kertoi voivansa toimittaa kiviä minullekin. Oi. Ihana ajatus. Ihastuin kiviin jo kuvana hänen sivullaan.

Nyt, tiistaina postiljooni soitti ovikelloa, koska hänellä oli niin suuri kirjelähetys ettei se mahtunut postiluukusta. Ja minä arvasin. Ja postiljoonia kiitin ja avasin paketin. Siinä ne vihdoin olivat. Ihanat sanakivet.

Olen ihan sanaton
ja samalla minulla on sanoja näin paljon.

Asettelen kiviä erilaiseen järjestykseen.
Uudelleen ja uudelleen.
Sanoissa on paljon voimaa.

Sanakiviä oli 14.

Kaksi kertaa
seitsemän tärkeää sanaa.

Believe
Peace
Love
Trust
Live
Laugh
Hugs

Niin paljon ihania sanoja
että annoin puolet eteenpäin lahjaksi.
En minä itse niin paljoa tarvitse.
Muutaman sanan.

Nämä kuuluvat nyt ehdottomasti lempitavaroihini. =)
Olen näistä sanakivistäni hirmuisen onnellinen.
Suorastaan rakastan näitä. =)
Kiitos ihana W. =)

*niijaa kiitokseksi ja lähettää vilkutuksen*

Yhden kiven laitoin olkalaukkuuni
ja aion kuljettaa sitä mukanani.
Onnenkivenäni.

© Una Reinman





PS: Arvaatko mitä siinä kivessä lukee?


Niitä voisi kaikkia kantaa aina mukanaan
ja ottaa esille silloin kun tarvitsee sanoja
joille muuten ei ole lausujaa...

...

Pussillinen kynttilöitä

...

Pussillinen tuikku-kynttilöitä ostettu tarpehiksi.
Riittävät muutamaksi viikoksi tunnelmaa tuomaan
meidän omaan leikki-mini-mini-puutarhaan,
jonka ihana villiviini tosin ihan pian kadottaa
nuo punaiset herkät lehtensä.
Köynnöksen pudonneita lehtiä näkyy jo terassin
puulaatoilla ja maassa...
Väistämätön syksyn tulo on uskottava.

Sama lyhty tuntia aikaisemmin samana iltana.

© Una Reinman

Arkistosta: noin vuosi sitten kirjoitettua

Pilviä bongailemassa - suojelusenkeli

...

Näin eilen taivaalla pilven

joka muistutti hohtaen
kuin sulkamaista pehmeää
jättijoutsenen siipeä

Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini 
Aivan minun omani

Niin yksinäisenä
viivähti sinitaivaalla
Kunnes tuuli vei sen
kuin siipisulkiaan repien

Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini 
Aivan minun omani

Lehahti kerran viimeisen
mulle hyvästiksi vilkuttaen
Se oli kaunis hetkinen
Jota muistan hymyillen

Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini 
Minun oma veljeni




© Una Reinman







Tämäkin on jo muutaman vuoden ikäinen runonen. 

Kirjoitin sen poisnukkuneelle isoveljelleni. 

Tässä olen ollut Lahden rautatieasemalla
pilviä bongailemassa 20.9.2009.

Arkistosta: 22.9.2007


...

Samaa tenhoa kuin suklaassa

...

Viola

...Viola

Kirjoitin johonkin blogiin kommentin,
jotta kukkien kauneudesta saa voimia.
Kuin suklaasta,
mutta eri tavalla.






© Una Reinman

Kaksi vuotta sitten ihastuin häneen. =)

Viattomia valkoisia

...

Chrysanthemum

Löysin pallomaisen valkoisen ruukkukrysanteemin
tavaratalo Hong Kongista kahdella eurolla!
Nyt se kukkii somasti pation pöydällä.

Malva alcea

Maman puutarhassa hohtaa vielä valkoisia malvoja muuten
liila-ja violettipainotteisten syyskukkien keskellä.

Rosa rugosa

Lähikioskin parkkipaikalla sinnittelee
kurttulehtiruusun valkoinen versio.
Kukkaa oli ihailemassa pari minua pienempää ötökkää... =)

© Una Reinman

Vuosi sitten tapasin ihanan Julian... =)

Värienergiaa

...

Parthenocissus

Ah. Kaikenkirjavat lehdet häikäisevät väriläiskinä auringon lailla ja vetävät suupielet väkisin virneeseen. Ihana hetkinen ennen loka- ja marraskuun valotonta synkkyyttä. Tästä hetkestä pitää muistaa ottaa kaikki irti.
Ruska on ihan ilmaista värienergiaa kaikille kaunosieluille. =)

© Una Reinman

Samanlaisissa ajatuksissa olen ollut vuosi sitten. =)

Tuikkuostoksille

...

Syyshämärä saa aikaan reaktion, jossa etsitään kynttilälyhdyt esille ja vipuillaan ne ulos sopiviin näkösällä oleviin paikkoihin, joissa lyhdyt luovat somasti valoa. Moni lähteekin tässä vaiheessa tuikkuostoksille, koska ne entiset ovat kadonneet jonnekin. Kuka lie käyttänyt? =)
Tukkivien valojen on aika tehdä tehtäväänsä juuri nyt.

© Una Reinman

18.9.2008

Pieni pullotettu oppitunti

...

Aruncus dioicus, Töyhtöangervon nuppu
Maman puutarhasta

Voimanrippeitä
löytää
ihan uskomattomista paikoista
Ne pitää vaan osata oikein päin kaivaa
esiin harmaan arjen massasta


© Una Reinman

Tällä viikolla Runotorstain ja Valokuvatorstain haasteena

oli seuraava sitaatti:

”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”

- Richard Ford, Itsenäisyyspäivä-

(suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.

Seesteyttävä väri

...

Kuvassa Iris pseudacorus lehtiä

Vihreys viehättää
jo pelkkinä lehtinä
kaiken kokoisten puiden
Värinä pensaiden
Runkoina kukkien
Varsina perennojen
Heiluntana heinien
Vihreä rauhoittaa silmiä
Kokoaa harhailevia ajatuksia

© Una Reinman

Vuosi sitten metsäköynnöksestä kirjoittamaani...

Kultapallo

...

Rudbeckia laciniata, Goldball

Tämän päiväsi iloksi
keltainen kultainen kukkapallo.
Hehkukoon niitä monta
sinun sielusi puutarhassa.
Uusi nuppu aina
poistuneen tilalle auetkoon.




© Una Reinman

Vuosi sitten postaamaani...
Ja kaksi vuotta sitten postaamaani...

Sinisen ruukun uusi koti

...

Hedera helix

Muratti ja sitruunamelissa piristyivät silmissä kun kuukausi sitten pääsivät tänne Hanin takapihalle. Nyt ne kilpaa kukoistavat siellä 2-vuotiaan villiviinin seurana. Sitruunamelissa on tehnyt paljon suurempia lehtiä kuin koskaan sen ollessa luonani. Sain sen vuosi sitten Mamalta ja silloin se tosin oli komea mutta kärsi talvella edellisessä asunnossamme. Muratti kurkottelee täällä pation kattoa. Ovat ihan villiintyneet valosta ja ulkoilmasta. Tuuli tuntuu vahvistavan niiden oksia ja aurinko suurentaa lehtiä.

Upean käyttämättömän näköisen kreikansinisen kukkaruukun bongasin taloyhtiön roskakatoksesta. Roskapussimme jätelaatikkoon laitettuani otin tuon katoksen betonilattialle hylätyn suuren ruukun kainalooni ja kuiskasin löytäneeni sille uuden kodin. Hani ihan pikkuriikkisen hiukan ihmetteli, mitä ihmettä mie oikein taas kannan mukanani.
Hän alkaa kyllä jo tottua siihen että kurkistelen kaikkiin mahdollisiin roskalaatikoihin, josko niissä olisi jotakin käyttökelpoista, jonka joku muu on heittänyt pois roskana. Nykyään Hani jopa pysähtyy itsekin kurkistelemaan roskalavoille, mitä hän ei ennen tehnyt. Olen opettanut hänelle huonoja tapoja. Onneksi tätä ruukkua ei oltu sananmukaisesti heitetty pois. Ihan vaan nätisti roskakatoksen lattialle oli laitettu. Siitä kiitos edelliselle omistajalle.

Oli sinne roskakatokseen tässä yksi päivä ilmestynyt sellainen ylimääräinen vanhahko pitkäharjaksinen luonnonmateriaalista tehty pihaharjakin, jolla olisi mukavan hiljaista patiota lakaista. Ihan toista kuin lakaista sellaisilla oranssisilla muovikammotuksilla, joiden harjaamisääni kaikuu hiljaisessa illassa kylän toiseen laitaan. Ilostuin ja kokeilinkin sillä katoksen edustan asfalttia lakaista mutta siinä samalla harjaksista lähti ilmoille niin kamala lauma koiperhosia että melkein pelästyin ja tuikkasin sen harjan äkkiä takaisin paikoilleen. Ahaa, siksi se harja oli hylätty.
-Ottakoon joku muu sen. =)





© Una Reinman

Sitruunamelissa vuosi sitten
Muratti kevättalvella pistokkaina
Hanin takapihalta vuosi sitten kuvaamaani

Matkalla etelään?

...

Branta canadensis

Hekin ovat jo varmasti jollakin muulla järvellä
Kuukausi sitten olivat vielä tässä ihan lähellä...

Ja saimme heitä ihan vierestä tiirailla.


Hanin mummo nukkui ikiuneen lauantaina...
Hänkin matkusti pois jonnekin...



© Una Reinman

Vuosi sitten postaamaani....

Pihlaja

...

Sorbus

Pihlaja
pellon vartija

Katsellen ensin
kuinka vilja
taas korjataan
luovuttaa pian
omat lehtensä
tuulten mukana

Loputonta
elämän kiertokulkua


© Una Reinman






Minulle pihlaja soi aina Tamaran kappaleessa.
Kappale on tuttu jo lapsuudesta kun Mamani sitä usein lauloi. =)

(Tähän Youtube-esitykseen olisi sopinut jokin kevyemmin sormin
soitettu instrumentti. Pois piano ja basso, pois raskas haitari.
Vain kevyesti saisi soittaa, eikä marssiversiona,
jos ja kun solistin ääni on näin huilumaisen herkkä.
Tuo herkempi haitarin soitanta olisi riittänyt... )

Kaksi vuotta sitten postaamaani...

Niitä viimeisiä

...

Pieniä sinisiä
sydämen sykähdyttäjiä



© Una Reinman

Vuosi sitten postaamaani

Aiemmin juuri tästä kukasta postaamaani... ...

Päivittäisiä valintoja

...

Jokainen päivä 

Täynnä sanoja 

Huomaamattomia valintoja 

Pitää valita se oikea 

  -  Una Reinman  

🐦