Ne ovat niin suloisen pehmoisen näköisiä. Kuin pariisittaren puuterihuiskia...
Lapsena tuli kerättyä tupasvillan villoja (siementupsuja) koriin ja niistä muka sitten kehrättiin lankaa kuin Prinsessa Ruusunen värttinällään, siis jollakin sileämmäksi vuoleskelemallamme kaarnanpalasella. Vaikka lapsenkädet sekoittivat joukkoon maitohorsman pehmoisia siemenhöytyviä, ei siitä mitään lankaa koskaan syntynyt. Yritys jäi aina ikuiseksi tekeleeksi ja sotkuiseksi hahtuvakasaksi. Vähän niin kuin kutimukseni nykyään. =)
Harmi kun meillä ei ollut navetassamme lampaita. Olisimme saattaneet lapsina keksiä osan siitä, mikä on jo keksitty satoja vuosia sitten: tupasvillakuitulangan. =)
Tuosta ikiaikaisesta suon ihmekasvista on tehty muihin raaka-ainesiin sekoitettuna jo 1800 luvulla huopia ja vaatteita. Tupasvillasta langaksi tosin käytetään sen "lehtituppiosia" eikä niitä hupsuja siementupsuja. Suomassasta voi parhaiten nähdä ja erotella juuri tupasvillan vanhoja kuituja, jotka ovat jatkojalostukseen suovedessä satoja vuosia lionneena juuri aivan parhaimmillaan.
"Tupasvillan kuitu suodattaa radioaktiivista säteilyä, on antistaattista, imee hyvin kosteutta sekä omaa hyvän jopa villaa paremman lämmöneristyskyvyn,"
kertoo Kirsti Kostia tupasvillaa käsittelevillä sivuillaan.
Tupasvilla sinällään ei huovu eikä riitä lankamateriaaliksi vaan siihen lisätään puolet muita kuituja, kuten perinteisiä kangaskuituja silkkiä, villaa ja pellavaa.
"Tekstiileihin saadaan materiaalia noin metrin syvyydestä suosta, joka on iältään noin 800 - 1000 vuotta vanhaa. Tarpeeksi vanhan kuidun rakenne on hienoa ja sen pystyyy helposti kehräämään", kertoo Kaisa Ovaska-Ahonen, tupasvillaisten vaatteiden luoja ja Kultaturve Oy:n toimitusjohtaja, Kulttuurinen virkistystoiminta sivulla. Ovaska-Ahonen kertoo heille (Kultaturpeelle) saatavan tupasvillakuitua jatkokäsiteltäväksi Biolanin turpeennoston kautta.
Tupasvillaa käytetään mm eristeissä, tiivisteissä, suodattimissa, tikkikankaissa jne.
Vaatteissa sitä käytetään mm antistaattisuutta vaativissa työvaatteissa ja sisustustekstiileissä. Tupasvillaa käytetään nykyään myös öljyntorjunnassa.
On siitä viehkeästä kasvista moneksi.
Tupasvillakuitu ei muuten edes homehdu...
Lisätietoa tupasvillasta ja lainaukset sivuilta:
Biolan
Wikipedia
Kirsti Kostia
Kultaturve Oy
Turveteollisuusliitto
Kulttuurinen virkistystoiminta
Kokosi: UR
24 kommenttia:
Olet tehnyt oikein kiinnostavan tutkielman aiheesta. Sain joskus lahjaksi tupasvillasta neulotut villasukat. Taidanpa kaivaa esille ja ottaa käyttöön.
Aamu =)
...Kerran toimittaja, aina sielussaan toimittaja.
Tekee vaikka tikusta asiaa... ;)
Tupasvillaa sisältävät sukat ovat tosi arvokkaat. =)
Puuterihuiskut ja prinsessa Ruususen langan kehrääminen - tulipa sykähdyttävän sympaattiset mielikuvat kuvan kasveista :)
Rita =)
Ne oli sellaisia pienten tyttöjen juttuja. =)
Ai että mielikuvitus olikin aina työssä ja touhussa,
niin että miut ainakin ois paremminkin uskonut pojaksi. =)
Ihania tupasvilloja! Varmaan kaikkien tyttöjen leikeissä on jotain yritetty kehrätä=)
Jarna =)
Ja leikitty äitiä. =)
Mistä me pikkutytöt olimme oikein tehty...
kaikilla näköjään samoja kujeita, leikkejä ja haaveita....tupasvilloja minäkin lapsena...
Hanne =D
On varmasti ollut olemassa ja on olemassa nytkin,
sellaisia siistejä, vaatteitaan likaamattomia pikkutyttöjä, jotka leikkivät hillitysti.
Ihania lapsuusmuistoja :)
Oletpa jaksanut kerätä tietoa tästä suloisesta kasvista - ompa siitä tosiaan moneksi....
Kiitos mukavasta oppitunnista ;)
No olipa uutta tietoa, kiitos siitä. Minäkin aikuine nainen, keräsin lapin reissulla tupasvillaa ja ajattelin laittaa maljakkoon. Lytyssähän ne oli, kun oltiin kotona :(
Vautsi miten hienon tietopaketin olet luonut, ihan innoissani silmät tihrussa lueskelin ennen aamukaffetta ja toisen kerran kaffen kera :-)
Auringonpaistetta päivääsi!
Kiitos itsellenne Hanna, Amalia & Soletuuli =)
Voi mie vaan kokosin muiden tietoja yhdelle sivulle.
Tupasvilla houkuttaa ja koukuttaa yhä vielä minuakin.
En tosin kerää enää astmaatikko-kotiimme niitä mutta ihailen aina luonnossa noita hassuja tupsusia. =)
Vai pariisittaren puuterihuiskia. Olen ollut tupasvillakurssilla joskus ja kehrännyt siitä villahahtuvien kanssa lankaakin.
Aika paljon tietoa oletkin löytänyt.
Kyllä on pehmosen näköstä ja ei vaan näkösttä vaan on myös pehmosta!
Wow, Marjaisa! =)
Se oli varmasti mukava kokemus. =)
Kaikki kädentaitojen kurssit ovat ihanuuksia. =)
Harakka =)
Tulin itse kiinnostuneeksi tupasvillasta kun kuulin puolella korvalla jostakin että se on se varsi joka käytetään eikä se hupsu tupsu...
Hupsuja tupsuja tuli kuvattua Kalajoella. =)
Tupasvillaa valkeanaan olevat suoniityt ovat erittäin kauniita. En tiennytkään sen tuosta hyötypuolesta.
Kerroit mielenkiintoista asiaa tupasvillasta.
Luin mielenkiinnolla kokoamasi tietopaketin.
Ihailen itsekkin niitä, mutta täällä lähistöllä ei ole soistuvia alueita, joissa noita ihania näkisi- saati voisi poimia maljakkoon!
Tupasvillakuituja taitaa palaa turpeenpoltossa...
Kauniita mielikuvia tuli kirjoituksestasi mieleen, vaikkei samanlaisia omakohtaisia kokemuksia olekkaan.
Saisikohan noista pehmoisen tupasvillatyynyn vai pistelisikö poskeen ikävästi, oho pistellä poskeen tarkoittaa muutakin :D
Kouluaikoina oli vapaaehtoista kerätä bilsatunnille kasveja (kukaan muu meidän luokalla ei kerännyt), ja siitä minä muistan sen tupasvillan nimen, mutta latinankielistä nimeä en muista.
Kattava tietopaketti tässä!
Aimarii =)
Otimme kuvia tupasvillapehkoista kaksin kameroin.
Pitänee laittaa Hanin otoksiakin tänne jossakin välissä. =)
Anna =)
Ei niitä tosiaan ole edes kaikilla soilla.
Vain joillakin...
Miekin ennen aina keräsin villoja kauniin kimpun kuivumaan ja sitten laitoin talven iloksi maljakkoon...
Varmasti, Isopeikkonen. =)
SuviAnniina =)
Meillä oli maatalon lapsina tilaa seikkailla ja leikkiä. =)
Kutuharju =)
Hih, sitä pitäisi kokeilla. =)
Äitinikin on joutunut keräämään kasvion, samoin Tytär keräsi parina vuotena myös kasveja, itse en joutunut keräämään aikoinani.
Olin ensin laittanut tupasvillan latinankielisen nimenkin esille yläkuvan päälle mutta poistin sen...;D
Sen nimen näkee klikkaamalla Wikipedia-linkkiä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tupasvilla
...ja ymmärtää miksi en halunut sitä esiin laittaa...;D
Minäpä sain Miniältä muutama vuosi sitten joululahjaksi tupasvillaisen kaulahuivin!
Oli mukava saada nyt lisätietoja.
Minusta on mukavaa, että nyt esiinnyt omalla nimelläsi ja kuvallasi.
MM =)
Miniän kaulahuivi on hyvin arvokas.
Se on valmistettu ajan kanssa ja rakkaudella.
Se on annettu rakkaudesta.
Sen tupasvillakuidut ovat satoja vuosia vanhoja, ja nyt juuri parhaimmillaan huivin kuituina,
lämmittämässä kantajaansa... =)
Ja kiitos. =)
Niin, kun mie ajattelin jotta minkä kirjoitin, sen kirjoitin,
eli olen omien sanojeni takana totaalisesti. =)
Lähetä kommentti