Miihkalin ja Nunnukan muuttolaatikoiden pakkausta haikeana seuratessani ja avustaessani keräsin itsekin pois kaikki kuvalehteni tyhjentääkseni kirjahyllymme pojalleni mukaan. Kaiken maailman naistenlehdet olisivat olleet liian painavaa raahata mukana omassakin tulevassa muuttokuormassani = meillä on monta eri muuttoa tiedossa ja kaikkea muutakin onnellista, mutta niistä sitten aikanaan... =) joten raakkasin lehdistä pois ensin kokonaan lehtienkeräyslaatikkoon joutavat. Seuraavaksi pinosin eri kasoihin ruokaohjelehdet ja ne lehdet, joissa oli jotakin kaunista. Jotakin sellaista, minkä katselusta nautin.
Istuin keittiön pöydän ääreen lehtipinon kanssa, selailin lehtiä ja revin sivuja.
Revin talteen kiinnostavia ruokaohjeita, joita jo ennestään on yksi painava laatikollinen. Revin ohjeita jälleen sillä silmällä, jos vaikka joskus saisin ohjeet jotenkin kenties koottua ja niistä saisi jotakin tolkkua... Ja jospa vaikka vihdoin testaisinkin niitä ohjeita käytännössä. Jossakin keittiössä...
Siihen toiseen revittyjen sivujen kekoon ilmaantui kuvia maisemista. Koriste-esineistä. Taloista. Sohvista. Kirjahyllyistä, takoista ja keittiöistä.... Kodeista. Unelmieni leikekirjaa varten.
Kolmanteen kasaan löysivät tiensä muutama virkkausohjeen sisältänyt käsityölehti sekä Joulu-lehtiä muutaman vuoden ajalta. Joulu on ollut aina lähellä sydäntäni. Lähinnä tunnelmansa vuoksi. Siihen kasaan menevien lehtien sivuja en repinyt vaan ne jäivät ainoina kokonaisiksi.
Yleensä naiset tutkivat kuvia vaatteista. Meikeistä. Kampauksista. Kengistä...
Minulla oli vain pari hassua olkalaukun kuvaa irtirevityissä lehtien sivuissa, siellä kotikuvien joukossa. Ohitin selaillessani vaatesivustot oikeastaan vilkaisematta. Kiinnostumatta. Niin teen varmaan aina, kun nyt oikein pysähdyn asiaa miettimään.
Niitä koteja mie etsin vaan. Ihan sama, mitä minulla on vaatteena. =)
Tänään sitten viedään koko perheen ja hymyn voimin Miihkalin muuttokuorma erään yliopistokaupungin opiskelija-asuntolaan...
Siksi tämä äiti ei saanut oikein edes unta... Jännittää...
Kyllä tämäkin fiksu poikaseni, isoveljensä lailla ja kaltaisena toki pärjää,
vaan kukapa lapsiaan rakastava äiti ei olisi lapsistaan huolissaan?
edit:
Lainana ne lapset hyvinkin vanhemmillaan ovat.
On meidän vanhempien käsissä,
kuinka hyvin me tämän lainan hoidamme...
© Una Reinman
