Nuorin ja keskimmäiseni pakkaavat tavaroita.
Opiskelupaikkakunnat odottavat molempia heitä.
He teippaavat kokoon littanaisina
varastossa odottaneita pahvilaatikoita.
Täyttelevät niitä.
Jaan molemmille kaapeista astioita,
pyyhkeitä ja lakanoita.
Ihan salaa välillä kuivaillen kyyneleitä.
Tämä on samalla ihanaa ja haikeaa...
© Una Reinman
21 kommenttia:
Iski kun tikari oma tunnemyrsky siltä ajalta kun ekavekara lähti kotoa opiskelemaan 800 km päähän ...siinä pakattiin ja tunteet velloivat...itkin salaa....ei vielä..vastahan hän saapui...pienenä käärönä...joko nyt on aika...ja niin veimme korman tavara opiskelija asuntolan...lapsi onnellisena siivet valmiina lähtemään maasta...älä sure..tässä pärjään..niin hän onkin..mutta minä..en meinaa vieläkään tajuta minne meni aika..pesästä lentävät yksitellen..kunpa olisi edes pienet siivet niin juurevat että kantaisivat..niin ajattelin..ja juurtuuhan ne...ajallansa...pyrähdyksillä, ja aina on pesä jonne palata se on tärkeintä.
p.s tuo: "Älä karehdi niiden iloja
joiden suruja et tunne."
-Tuntematon-
saanhan laittaa sen omaankin blogiini..niin ihanan osuva.
Mun tyttäreni, kun muutti omaan asuntoon, niin annoin just lakanoita ja astioita. Onneksi oli edes jotakin antaa. Mulla kun on vähän näitä astioita.
Niin se aika kuluu ja lapset ovat aikuisia ja asuvat ja opiskelevat jossakin muualla.
Mimmuli
Se on sitä... Salaa kyynelten pyyhintää...
Vaikka se onkin hyvä asia. Saavat kunnon koulutuksen ja hyvät eväät elämälleen...
Aika kuluu niin nopeasti.
Äsken nuokin vielä pieniä olivat...
Totta kai saat napata mukaasi nuo sanat.
Minuunkin ne niin kolahtivat. Kiittää tahtoisin niiden kirjoittajaa...
Yvioon
Ei minullakaan maallista omaisuutta sattuneesta syystä hirveästi ole, mutta jaan mielelläni niistä vähistäni. =)
On heille kummallekin olemassa jotakin että pääsevät aloilleen. Ei kaikkea tarvitsekaan olla paljoa. Ei ihminen paljoa tarvitse.
Siksi olenkin iloinen kun voin pienentää tavallaan omaa muuttokuormaani, ja antaa poikasilleni jotakin matkaan mukaan.
Ja on esimerkiksi Mamani antanut kaikkea hyödyllistä kotiin kaikille poikasillenikin.
Aika aikaansa kutakin. Se on nyt se aika.
Uskotko, jos väitän että niillä ipanaisillakin on glumpsis kurkussa kun lähtevät?
Saa sitä äiti tirauttaa yhden jos kaksikin kyyneltä kun lähtevät maailmalle. Sinnehän niitä on syntymähetkestä lähtien kasvattanut.
Sulla onkin siellä jännää aikaa.
Tiedän sun tunteen kyllä, kolme lastani olen matkaan päästänyt.
Nyt vaan olen tämän kesän saanut pitää nuorinta kotona, mutta syksyllä lähtevät taas!
On se alkuun yksinäistä ja kamalan hiljaista.
Kuvassakin on piäni kyynel...
Voi ei - lapset lentävät maailmalle...varmasti suurten muutosten aikaa...ja niitä salaisia kyyneleitä varmasti vierii, vaikka iloinen asia onkin.
Toivotaan lapsille iloisia opiskeluhetkiä ja turvallista matkaa maailmalle!
Niin on Obeesia.
Nyt oli tämän hetken aika tulla...
Arjaanneli
Uskonhan mie... =)
Miihkali on ihan innoissaan kivasta opiskelijakämpästä.
Nunnukka on vuoroin innoissaan ja vuoroin miettii, miten tulee pärjäämään...
Hyvin sanot tuon...
Näinhän se on että eivät ne lapset kuulu nurkkiin jäädä ikuisiksi ajoiksi vaan heillä tulee olemaan oma elämänsä elettävänä...
Ensin tuo tärkeä opiskelu.
Harakka
Siullakin kolme. =)
Voin kuvitella sen hiljaisuuden jo nyt...
Isopeikko
Ihan selvästi se onkin. Aika iso sellainen...
Hanna
Ei voi muuta kuin toivoa samaa...
Ja tosiaan ihan muutama vuosi sitten he olivat pieniä veitikoita...
Niin se aika menee. Meilläkin vuoden päästä edessä tuo tavaroiden pakkaaminen. Tavallaan odotan sitä innolla ja tavallaan haikeana. Itse Neiti Esikoinen sitä jo kovastikin odottaa, haalii tavaraa, mielessään sisustaa. Itse mietin että kun kaikki kolme ovat aikanaan lentäneet pesästä, mitä minä sitten teen....
Sanna
Samat ajatukset täälläkin...
Tuttua hommaa. Meillä Keskimmäinen maalasi nyt kesällä vanhan (ei tosivanhan, vaan 70-lukuisen) puusohvan, jossa oli itsekin jossain välissä nukkunut. Sohva matkusti hänen kotiinsa ja hyvin kuulemma osui kohdalleen. Taitavat viedä mennessään myös muistoja tuttujen tavaroiden kera...
niin ne lapset kasvavat :)
haikeaa mutta niin ne saavat uuden ammatin ja itsenäistyvät ja oppivat elämältä paljon:)
Voi että, onneksi itsellä menee vielä muutama vuosi ennen kuin lähtevät mihinkään... Ja minäkin olen jo pakannut sivuun astioita molemmille. Lakanoita en vielä, mutta eiköhän sekin päivä joskus tule :).
Heli =)
Aika kulkee hirvittävän nopeasti.
Vasta äsken nenujaan niistin ja nyt he kulkevat omia teitään...
Lakanoissa ja muussa varustelussa on auttanut Nina-ystäväni, Hanini ja Mamani. On siten saatu kerättyä liinavaatteet poikasille...
Nyt miun vaatehuone näyttää tosi avaralle.
Jätin itselleni vain muutaman valkoisen lakanan, tyynyliinan ja pyyhkeen ja niiden rivit ovat harvinaisen seesteiset.
On uuden aika...
Ymmärrän, mistä kirjoitat :-) <3 ((hali))
Nurkkalintu
Kiitos halista. Se lämmitti. =)
*halii takas*
Jostakin syystä tietokoneeni on oikutellut eikä kommentit
MM:lle ja Auringonkukalle näy missään?
Kiitos teille kummallekin. =)
Olen ylpeä kaikista kolmesta mrusestani niin kovin...=))))
Lähetä kommentti