Yksinäisen illassa
koetan ajatella
rauhoittavia
ajatuksia
Suvea
Lintujen laulua
Siniviolettia taivasta
Pilvenhahtuvia
Aaltojen liplatusta
Vichyvettä lasissa
siinä porekuplia
-Una Reinman-
-------
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
14 kommenttia:
Voi, mikä KUVA!
Ja kaunis, toiveita herättävä runo.
Mukavaa pääsiäisen aikaa!
Kiitos Hanna =)
Kuva on kuvataikuri Miihkalin ottama.
Mutta osallistunkin tässä vain runotorstaihin, joten kuvitus saa olla poikani kuva.
Runonen on toki miun sanojani...
Sinullekin kaunista pääsiäistä. =)
Kaunis kuva. Puhutteleva.
Sen ääressä sanasi sopivat niin hyvin.
En tiedä miksi, mutta kuvasta ensimmäisenä mieleen sana "kangasmainen"??? Se on mielenkiintoinen, tuo kuva siis.
"Yksinäisen illassa" - puhutteleva kielikuva. Yksinäisyyttäkin on niin monenlaista, vaikka ison joukon keskellä hälinässäkin.
Kaunis runo. Rauhoittavakin.
Unelmoiva kuva. Ja runo täydensi sitä, tai toisinpäin.
Ihan kuului liplatus. Ja lintujen riemu.
Ihana kuva :)
Uskomattoman hienot värit tuossa kuvassa!
AIvan ihana kuva ja rauhoittava runo :)
Kiitokset kaikillen.
Kuva on otettu äitini ex-mökin rannalla vuosia sitten. Kuvaajana keskimmäiseni.
Kuplavettä ja retuliinia.
Rauhoittavissa ajatuksissa liikut suurista (kesä, taivas) pieniin (vichyn poreet) ja ne kaikki ovat rinnasteisia ja toisiaan täydentäviä eikä mikään niistä ole toista tärkeämpi rauhoittavana ajatuksena, se tuli runostasi mieleen. lohduttavaa, että pienestäkin voi löytää rauhoittavuutta.
Kiitos Harmaasusi =)
Retuliini oli vanha tuttu, hauska sana. =)
Ja kiitos Tuima =)
Oikeasti meinasin ensin poistaa tuon ajatusteni jatkeena tulleen vichyveden
mutta sitten ajattelin jotta menköön,
kun noin mää sen mietin...
Joskus...
Usein,
mitään noista ei ole lähettyvillä.
On vain ajatus rauhoittavista elementeistä.
Lähetä kommentti