-
Vein Mamalle nupuillaan olevan Jouluruusun. Se on herkän
suloinen kukka, jonka voi keväällä istuttaa puutarhaan ja
siitä saa perennan, joka kukkii joka kesä ahkerasti.
Sen oksista saa kaunista vihreää kukkakimppujen somisteeksi.
Meillä oli ennen pikkusisarusteni kanssa kisa, kuka vie sen ensimmäisen
joulutähden Mamalle. Mutta yleensä joulutähdet saavat jossakin
kuljetuksensa vaiheessa kylmää ja kohta ne tiputtavat kaikki lehtensä.
Myös ne värilliset.
Valitettavasti se kasvi ei siedä kylmää eikä vetoa yhtään.
Niinpä nyt otin tämän Jouluruusun hoiviini, katselin ja ihailin sitä
pari päivää ja vein sitten Maman iloksi. Jos kasvi hyvin kestää kevääseen, hän saa sen sitten puutarhaansa.
Joulukukkakilpailusta olen luopunut jo aikoja sitten. Samoin kuin siitä, kuka ostaa Mamalle ihanimmat kirjat. Pikku-Sisko ostaa ne kaikki ilmestyneet, joten miulle ei jää mitään ostettavaa. =)
Mie pyrin auttamaan Mamaa missä osaan. Sen pystyn saamaan aikaan. Se on miun lahjani. Sellainen erilainen. Arkinen.
-
3 kommenttia:
Voi sua!
Itsetehty lahja on miusta aina se paras!!! Ja auttaminen arkisissa asioissa, se on mitä mainioin lahja, josta on aina yhtä paljon iloa. Miusta ainakin sekä saajalle että antajalle.
Kirjat on kivoja, mutta ne tulee luettua sen kerran ja sitten pölyttyvät hyllyissään. Joitakin hyviä kirjoja tulee luettua useamman kerran, vaikka tarinan jo muistaisi.
Mukavaa keskiviikkoa Sinulle! Mie yritän vielä tämän päivän lepäillä ja huomenna töihin. Ainakaan tällä hetkellä ei ole kuumetta.
Itsetehty lahja on arvokkain, sillä siinä on antajan kädenjälki ja sydän!
Varmaan lahjan saaja arvostaa suuresti auttamistasi arjen asioissa!
Kiitos Juulia =)
Ja kiitos SIUN joululahjastasi! =)))
Se saapui äsken... =)))
Olen ihan onnesta ymmyrkäisenä täällä!!!
*lähettää parantavia halisäteitä*
Marjukka =)
Oi, mun kättenjälki ei ole oikein upeeta...=)
Mutta niin olen ajatellut, että se arki se on se tärkein.
Ei se, että juhlapäivänä kalliisti muistaa,
vaan ne teot, mitä muulloin tekee.
Lähetä kommentti