
Murheellisten aatosten vastapainoksi
pitää ajatella kaunista luontoa.
Se helpottaa.
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
3 kommenttia:
Tämäkin aivan upea kuva. Kyllä, luonnosta saa voimaa. Kun tulee metsästä, on kuin uusi ihminen ja asiat loksahtaneet oikeille raiteille...ainakin hetkeksi.
Kiitos Taru
Noin se menee.
Sieltä saa lisäenergiaa. =)
Sellaista
mitä mistään muualta ei saa...
Teuvon kuvat Noormarkusta kävi täällä
Lähetä kommentti