
Voi tätä
pimeää
Kylmää
Harmaata
Jäytävää
Nukuttavaa säätä
Se ihan painaa
särkevää päätä
-u.r.-
Patsas Olavi Lanun tuotantoa
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5 kommenttia:
Osuva kuva ja runo. Miulla on just tollanen fiilis tällä hetkellä. Tuli taas valvottua viime yönä ja nyt skarppina töissä... Moneltakohan kehtais lähteä kotiin...
Täällä alkaa aurinko paistaan... Helpottaa hieman.
Hyvä runo ja kuvitus...
Tässä runossa on tunnetta!
Kyllä tuommoisen urakoinnin jälkeen saakin levätä kunnolla.
Eikä ne tavarat mihinkään karkaa, pari pussillista taitaa olla meidänkin varastossa odottamassa vaikka muutosta on jo 5v aikaa.
Toivottavasti käsi tuntuu jo paremmalta.
Juulia
Miullakin oli eilen...
Toivottavasti siun päiväsi piristyi
auringonpilkahduksen myötä. =)
Sukulaissielu
Juu, huomasin että ihana aurinko paistoi.
Mutta mie vaan en piristyny...
Inkivääri
Kiitos. =)
Pidän Olavi Lanun patsaista...
Ja joskus on tuollaisia päiviä.
MK
Kiitos. =)
Sooli mun eilinen fiilikseni.
Ja jouduinkin melkein "pakko"lepoon...
Meillä pahvilaatikoita lojuu
niin pahasti tiellä, että ne
olisi saatava tyhjäksi, vaan ei ole paikkaa
mihin niitä laittaa...
Käsi alkaa olla ok, kiitos.
Kunhan en taivuta sitä taaksepäin.
Lähetä kommentti