Hirmu pimeää. Pimeänpimeää.
Sade piiskasi ikkunapeltejä, mokoma...
...ja tiputteli tahallaan isoina pläjäyksinä vettä
pellille, kuin kuupanlorauksin saunankiukaalle,
niin että sisäisen kelloni ollessa sekaisin
se vähäinenkin yöuni siinä metelissä pakeni.
Ihan kuin tuo syksypuukin
yrittäisi ulos tuosta kuvan asettamista rajoista...
Tahtoen poksauttaa kaikki oksat viuhtomaan
näyttöpäätteen ulkopuolelle, vetäen kaiken
mahdollisen pöydältä mukanaan.
Miun kahvimukini, hiireni, hiirenjumppamattoni,
purkkapussini ja tuon laskupinoni...
-Sen se voisikin napata
ja heittää pihalle sateeseen kastumaan. =)
Olisipa mukavaa
jos ei tänään tarvitsisi mennä mihinkään,
saisin syventyä virkkaamaan,
mutta kun tarvii lähteä...
Tällaisella hetkellä
on hyvä muistella
...millaista oli ihan muutama kuukausi sitten
tuossa parvekkeella,
kun miun ihana ruusuni kukoisti.
Niistä tunnelmista syntyy hyvä, vahva,
sielua vahvistava kontrasti.
Miksi miun tekee mieli jäätelöä
aina kun näen tuon alemman ruusukuvani?
Mascarponejäätelöä ...
.
