Oi miten ne vuodet ovatkaan
kuluneet nopeasti, ainakin näin
jälkikäteen ajateltuna.
Huomena Miihkali on 18v.
Siitä on ihan hetki, kun mie olin
kuin tuo veistoksen äiti
ja poika oli noin pieni...
Nyt hän on minua paljon pidempi.
Mutta sujuvasti poika yhä
laittaa ihanasti päänsä
miun olkapäälle, aina välillä
ja tulee silitettäväksi,
kuin silloin ihan pienenä.
Tai koppaa haliin äitinsä.
Esikoinen halaa ja sanoo
höpsöksi äitiksi,
joka tarkoittaa: olet rakas. =)
Nuorin halii aamuin, illoin
ja siinä välilläkin. =)
Ja mie halin heitä ohimennen.
Sydän pakahtuu teidän kanssanne
ylpeydestä. Voi miun kolme rakastani.
Aarteista arvokkaimmat.
Mun lapset.
Muistanko vaan sanoa
sen teille tarpeeksi useasti
että olette rakkaita?
.
